Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Sotamiehet lämmittelemässä kamiinan äärellä (keskellä pappani)

Itsenäisyyspäivä alkoi juhlavissa tunnelmissa aamulenkillä. Siniristiliput liehuivat kauniisti Fazerin sinistä aamutaivasta vasten. Hymyilin ja kiitin mielessäni isoisiäni rauhasta, jota sain kokea ympärilläni.

Tänään soitan puhelun sotaveteraani Feetulle ja kyselen viimeisimmät kuulumiset. Soitto Hämeenlinnaan vanhuksille herkistää sielunelämän ja tuo mieleen muistoja lapsuudesta. Feetu oli se kiva setä, jota ei tarvinnut pelätä. Hän  myös tykkäsi leikkiä lasten kanssa.

Illan suussa sitten sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalle. Kiitokseksi miehille ja naisille, jotka taistelivat vapautumme puolesta. Tykkään kovasti tästä isänmaallisesta tunteessa. Meillä Suomessa on kaikki oikeastaan ihan hyvin, vaikka välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. No, ainakin elämä oli hitaampaa aikoinaan. Vaihtoehtoja oli vähemmän ja kaikkea kun ei kaupan hyllyltä löytynyt niin ihmiset tekivät asioita itse.

Törmäsin tähän ihanaan Isoäidin aikaan -sivustoon viime viikolla ja hurmaannuin. Viehättäviä käsitöitä ja tuulahduksia menneistä ajoista koko sivusto pullollaan. Siellä piipahtaessa tulee rauhallinen olo. Ihan kuin olisi mummolassa käynyt.


Hyvää Itsenäisyyspäivää Siulle! Pidetään lippu korkealla, missä ikinä olemmekin.