Lapin lumoissa

Dearvva! Terve! Viikko sitten ylitin pohjoisen napapiirin. Elämä Kravun kääntöpiirin yläpuolella on ollut valoisaa ja leppoista sekä hieman tuskaista. Muutaman hikikarpalon olen pudottanut Levi -tunturin kupeeseen huipulle kiivetessäni. Levin laella seisominen oli hienompaa kuin vuonna 2003 Mont Blanc:in huipulle hurauttaminen kaapelihissillä. Tuskan kautta saavutettu nautinto on antoisampaa. On ollut upeaa kokea suomen luonnossa samoilua (nähdä myös Muoniota ja Enontekiötä) oleilua ja kokea ajatuksellisia oivalluksia. Kuunnella kehon viestejä sen toipuessa stressitilasta normaalimpaan olotilaan. Hiljaisuus, aikatauluttomuus ja asioiden tapahtuminen juuri silloin kun niin on tarkoitettu tekee hyvää sielulle. Lapin luonto on taas kerran lumonnut mielen ja luonnonherkut makuaistin. Itse tehty lakkahillo ja Lapin taikajuoma, jossa on huumaavalle tuoksuvaa Maarianheinää (linkitän myöhemmin infoa, kun ei tunnu tuo iPadin kautta taidoillani onnistuvan) saavat hyvälle mielelle. Täällä on ihmisen hyvä olla. Juuri nyt tässä hetkessä. Lähetän sinne etelään hyvää mieltä Anna-Mari Kaskisen lyhennetyn runon myötä. Voi hyvin Sinäkin :) Giitu! Buorre idja :) (Kiitos ja hyvää yötä saamen kielellä). Erämaassa voi oppia sen: Tärkeää on yksinkertainen, Vaivaiskoivu, kelottunut puu, Polku, joka eteen avautuu, Lammen vesi syvän sininen, Valon kajo, tuuli hiljainen. Erämaassa ymmärtää voi sen: Tärkeää on elää kuunnellen. Silloin puhuu ruska tunturin, Puro soittaa kielin tuhansin. Erämaassa tuntea voi sen: Levollisuus valtaa sydämen.