Päivityksiä 2012

Vuosi 2012 alkaa olla pulkassa. Kiitos tästä vuodesta kaikille täällä blogissani vierailijoille. Toivon tulevasta vuodesta Sinulle antoisaa ja oman näköistä elämää sekä iloisia hetkiä unohtamatta terveenä pysymistä.

Kiteytin oman vuoteni Facebook:in "My year in status" -sovelluksella. Ylhäällä näkyy lopputulos kuvana (sen saa klikkaamalla isommaksi, mikäli teksti ei näy kunnolla). Omat ajatukset kokoon kerättynä pistää hymyilyttämään. Tähänkin vuoteen on on mahtunut ylä- sekä alamäkiä ja paljon henkistä kasvua. Uusia  hyviä aluevaltauksia ja välillä oman pään hakkaamista seinään. Uudisraivaajan luonteen kanssa elonpolku ei aina ole se vaivattomin. Menen kohden uusia ryteikköjä sapeli tanassa. Se on se mun juttu. Innovoiminen, uuden luominen ja kehittäminen. Uusien asioiden kokeminen. Ilolla ja joskus myös ilon kautta.

En odota mitään erityistä ensi vuodeksi. Keskitän ajatukset ja teot asioihin sekä ihmisiin, jotka tuottavat ympärilleen hyvää energiaa. Tällöin elämä kulkee omalla painollaan eteenpäin ja käänteentekeviä polkuja tulee eteen, kun on aika vaihtaa suuntaa. Tällöinkin on itse tehtävä valinta. Mikä on suunta ja uusi määränpää? Mitä jätän taakseni. Kaikkea ei voi ja jaksaa kantaa rinkassa mukana.

Juuri nyt, suunta on hyvä ajatuksentasolla. Käytännön asioiden takkuaminen on vain hidaste. Olen opintiellä valokuvaamisen suhteen. Sen eteen on tehtävä töitä ja olen edelleen kiitollinen pääsystäni Hyvinkään Taidekouluun opiskelemaan valokuvausta. Opiskelukaverit ovat olleet ihania ja kannustavia. Tämän vuoden viimeisen postauksen voikin päättää tuohon kuvassa olevaan lauseeseen:

Rakkaus tekemiseen tulee sydämen pohjasta!

Sillä ohjenuoralla suuntaan ensi vuoteen. Hyvää alkavaa vuotta 2013!

Olet saanut lahjan

Kuva on Pelastakaa Lapset Ry:n sähköisestä kortista.


Hei sinä siellä ruudun takana.

Olet saanut lahjan, joka täyttää lapsen toiveen

Päivä tukiperheessä

Lahjallasi lapsi voi viettää päivän tukiperheensä luona.

Suomessa on noin 17 000 lasta, jotka eivät voi asua omien vanhempiensa luona. Monen perheen hajoaminen voitaisiin välttää, jos perheet saisivat apua ajoissa. Tukiperhetoiminta on yksi tapa auttaa perhettä jo ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että lapset joudutaan ottamaan huostaan.

Pelastakaa Lasten tukiperheet auttavat vaikeaan tilanteeseen joutunutta perhettä selviytymään ja jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Tukea tarvitsevia perheitä ovat esimerkiksi yksinhuoltajaperheet ja perheet,
 joissa joku perheenjäsenistä on sairastunut vakavasti.

Tukiperheen luona lapsi saa iloita ja nauttia huolettomista hetkistä turvallisessa ympäristössä. Samalla hän saa mahdollisuuden kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Tällä hetkellä 842 lasta jonottaa tukiperhettä elämäänsä.

Joulun sininen rauha,
tähtien helminauha!
Kuusi hangella hohtaa,
mielen jouluun johtaa.

 

Tänä vuonna joulukorttirahat menivät lapsen toiveeseen viettää päivä tukiperheessä.

Anna sinäkin aineeton lahja läheisellesi. 

Leppoisaa joulunaikaa!

Ajatuksia valokuvaamisesta

Opiskelukaverini oli löytänyt mielestäni hyvän ajatelman valokuvaamisessa kehittymisen vaiheista. Ilolla jaa tekstin kaikille "valolla piirtämistä" harrastaville.

Ajatuksia valokuvaamisesta:

"Ensimmäinen vaihe: “Valokuvaaja on keräilijä, jonka mielenkiinnon kohteena ovat kamerat ja objektiivit. Usein hänellä on erinomaiset välineet ja lisätarvikkeet. Hän on valokuvaustarvikeliikkeitten toiveasiakas, sillä hän ei pidä hallussaan samaa kameraa kovinkaan pitkään. Hän palaa aina vaihtamaan sen uusimpaan malliin. Hän ‘kokeilee’ yhtä mittaa kameroita ja objektiiveja, mutta ei koskaan edisty niin paljon, että ryhtysi valokuvaamaan.”

Toinen vaihe: “Valokuvaajan mielenkiinto kohdistuu kuvan laatuun. Hän omistaa hienot välineet ja käyttää niitä myös. Hänen päähuomionsa on kiinnittynyt työn laatuun, ja aihe on sivuseikka. Hän puhuu mielellään rakeista, sävyasteikoista ja herkkyysasteista ja ostaa hartaan kunnioittavasti uusinta hienoraekehitettä, heti kun se... ilmestyy markkinoille. Hän toivoo saavuttavansa sellaisen täydellisyyden, että voi tehdä ‘rakeettoman’ 40×50cm suurennoksen Leica-negatiivistä (pinnakkaisvedos liimattuna sirosti vasempaan alakulmaan)”

Kolmas vaihe: Sisäinen pakko tai vaisto on kohottanut valokuvaajan maalarin tai kirjailijan tasolle. Hänen huomionsa ei kiinnity kameraan, vaan hänelle on tärkeintä kuvaaminen. Voitte nähdä hänen kuvaavan vanhalla kuluneella Leicalla – vuoden 1932 mallia – mutta hänen kuvansa ehkä asetetaan näytteille. Hänen ‘tekniikkansa’ voi usein näyttää epävarmalta, mutta hänen vilpittömyydestään ei voi erehtyä. Jos valokuvaaja todella tietää, mitä hän tahtoo – vaikka ei aina tietäisikään miten sen voisi saavuttaa – löytää hän ahkerasti työskentelemällä oman ilmaisutapansa.

Andreas Feininger – Hyvä valokuvaaja • 1957

(lähde: http://www.bulbbi.com/diary/)

Viileetä

Porvoon Vanhan kaupunginosan kadulta napattu otos

Hrrrrrr! Tulipas tänne blogiin viileetä uudistuneen ilmeen myötä. Veikkaan, että taustakuva menee uusiksi melko pikaisesti. Riittää kun tuolla ulkosalla on kalsaa ja lunta tuiskuaa. Tosin, säätilat ei mua haittaa. Kylmyys vaan hidastaa ja kangistaa hieman menoa näin talviaikaan. Sehän on vain hyvästä. Luonnollista tahdin hidastamista.

Joulun alla meillä kotona poltellaan paljon kynttilöitä ja katsellaan kun parvekkeen lyhdyt valaisevat lähiympäristöä. Viime viikkoina olen opetellut nauttimaan talven tuomasta sisäisestä rauhasta. Tunteesta, ettei aina tarvitse lähteä jonnekkin. Voi vain olla ja nauttia pimeästä ajasta. Rauhoittua ja kuunnella omia ajatuksia. Kysellä itseltään hiljaisuudessa elämää suurempia kysymyksiä.

Jokin aika sitten jouduin kesämökillä lomaillessani  tilanteeseen, jossa konkreettisesti tajusin miten hyvin kaupunkilaisilla on asiat. Hyvin harvoin täällä isolla kirkolla sähköt katkeavat tunneiksi tai päiväkausiksi. Lomani aikana suomen yli pyyhkäisi oikein kunnon lumimyräkkä ja mökillä sähköt katosivat muutamaan otteeseen. Ulkohuussissa käyminen oli  haastavaa. Kylmä viima puhalsi pöntönreiästä ylös niin tehokkaasti, ettei tarvinnut jäädä sinne istuskelemaan ja ihastelemaan maisemia avoinaisesta huussin ovesta. Mua pelotti myös ulkona pimeässä liikkuminen. Pikkuhiljaa siihen kyllä tottui ja tuli jännä, turvallinen olo. Aivan kun olisi kävellyt sellaisessa lasten lelussa, lumihiutalepallon sisällä.

Kaukana valosaasteesta lumimyräkän keskellä tapahtui myös pään sisäinen valaistuminen. Tällä hetkellä en halua kotiin koristukseksi keinotekoisia jouluvaloja tai ylipäätään mitään muovisia bling bling -palloja ympärilleni. Mun tämän hetkisessä mielentilassa aidot koristeet, kynttilänvalo ja kuusenoksien tuoksu tekevät tunnelman riittävän jouluiseksi.

Joulu on mielentila, ei päivämäärä. Otan siis rauhallisesti valmistelut ja nautin hetkistä sekä aidosta läsnäolon meiningistä läheisteni parissa.

Mukavaa joulunalusviikkoa!

Hiljaista ja hämärää

Nappasin kuvan pari vuotta sitten työmatkani varrelta.

Rauhoittava talvipäivän hämäryys, tervetuloa taas myös sinä, tuttu talvinen pimeä. 

- Juhani Aho - 

Leica-kameran historiaa

Tänään Teemalla Design-klassikko sarjassa esitellään Leica-kameran historiaa klo 20:30. Kuohuvalla 1920-luvulla markkinoille tullut Leica-kamera oli ensimmäinen kamera, jonka sai kuljetettua kätevästi mukana tapahtumapaikoille. Siten se mahdollisti uudenlaista uutiskuvajournalismia ja mullisti maailmankuvaa. (ohjelmaseloste-teksti on kopio Yle:n sivulta).

Kierrätys orkesteri

Kaiken kaupallisen jouluhässäkän keskellä tämä videonpätkä pysäyttää. Lasten soittamisen riemu välittyy sydämeen saakka. Miten pienestä ihminen tuleekaan onnelliseksi :) kun kaikkea ei ole saatavilla. Tuon videoklipin pidän mielessä, kun seuraavan kerran tulee "Mä haluun" -olotila. Pysähdyn hetkeksi ja mietin mistä tarve kumpuaa. Hyvää mieltä ja leppoisia joulukuun päiviä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Sotamiehet lämmittelemässä kamiinan äärellä (keskellä pappani)

Itsenäisyyspäivä alkoi juhlavissa tunnelmissa aamulenkillä. Siniristiliput liehuivat kauniisti Fazerin sinistä aamutaivasta vasten. Hymyilin ja kiitin mielessäni isoisiäni rauhasta, jota sain kokea ympärilläni.

Tänään soitan puhelun sotaveteraani Feetulle ja kyselen viimeisimmät kuulumiset. Soitto Hämeenlinnaan vanhuksille herkistää sielunelämän ja tuo mieleen muistoja lapsuudesta. Feetu oli se kiva setä, jota ei tarvinnut pelätä. Hän  myös tykkäsi leikkiä lasten kanssa.

Illan suussa sitten sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalle. Kiitokseksi miehille ja naisille, jotka taistelivat vapautumme puolesta. Tykkään kovasti tästä isänmaallisesta tunteessa. Meillä Suomessa on kaikki oikeastaan ihan hyvin, vaikka välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. No, ainakin elämä oli hitaampaa aikoinaan. Vaihtoehtoja oli vähemmän ja kaikkea kun ei kaupan hyllyltä löytynyt niin ihmiset tekivät asioita itse.

Törmäsin tähän ihanaan Isoäidin aikaan -sivustoon viime viikolla ja hurmaannuin. Viehättäviä käsitöitä ja tuulahduksia menneistä ajoista koko sivusto pullollaan. Siellä piipahtaessa tulee rauhallinen olo. Ihan kuin olisi mummolassa käynyt.


Hyvää Itsenäisyyspäivää Siulle! Pidetään lippu korkealla, missä ikinä olemmekin.

The 3 A's of awesome

That living a life that's truly awesome comes down to three things: Attitude, awareness, and authenticity.

                                                                                             -Neil Parischa-

Neil's blog is worth to visit.

Happy December!

Tulkoon valkeus

 

Tulkoon valkeus päälle maan. Olen sinut, luminen talvi, valmis vastaanottamaan.

 

Kynttilänvaloa ja iloisia ajatuksia joulunalusaikaan.

 

Ps. Lumihiutaleita voi valmistaa ihan itse näin.  

 

Iltalukemista

Yöpöydälläni on viime aikoina ollut melkeinpä vain valokuvaukseen liittyvää kirjallisuutta. Tällä hetkellä lueskelen Mirja-Riitta Siivosen toimittamaa kirjaa legendaarista Kuvasiskoista.

Margit Ekman ja Eila Marjala perustivat vuonna 1946 valokuvaamon Lahteen ja elämänkerrallinen kirja, Kuvasiskot, kertoo kiehtovasti  miten määrätietoinen työ vei heidät värimuotokuvauksen uranuurtajina kansainväliseen kuuluisuuteen.

Toinen opus, jonka olen aiemmin lukenut, palasi opintojeni myötä lukemistoon. Jussi Aallon muotokuvauksen käsikirja: Kohteena ihminen on oivaa oppimateriaalia kaikille henkilövalokuvauksesta kiinnostuneille.

On ilo oppia uusia asioita, vaikka opinnot tuntuvat vievän tällä hetkellä ison osan elämästä. Tänne blogiin en ennätä usein ja sosiaalinen elämä on minimissään. Sellaista on elämäni juuri nyt. Hieman hoppuista, mutta antoisaa. Välillä pitää myös muistaa huilia ja ladata akkuja sohvalla kynttilänvalon loisteessa. Hyvää kirjaa lukien.

Voi hyvin! Kiva kun kävit.

Iloista tuiketta

Ajatuskuva HelmiDelille/ Retrock

Tällä viikolla toteutan yhtä toivettani valokuvauksen saralla. Haluan tietää paljon valaistuksesta. Eilen opin miten saa kivan tuikkeen kuvattavan silmiin käsisalamaa käyttäen.

Unelmat tuikkivat ilona silmäkulmassa. Ne saavat jaksamaan tämän vähävaloisen kauden yli.

Olisi mukava kuulla, mikä tekee sinut iloiseksi juuri tällä hetkellä?

Kivaa viikkoa. Pidä itsestäsi huolta ja unelmista kiinni :)

Brunssipartio

Marraskuun ensimmäinen päivä alkoi kivasti yhteisaamiaisella kera työkamujen. Tällä kertaa paikkana oli Koff:in puiston laidalla sijaitseva Fanny Baari ja Keittiö -ravintola. Siellä voi arkisin nauttia aamiasta kohtuuhintaan (8,90 €/nuppi). Maittavaa oli. Menen sinne mielelläni uudestaan.

Työmaalla googlailin tulevia aamiaisia varten tietoa ja törmäsin Brunssipartioon. Heidän sivustonsa on oikea paratiisi ruokaa rakastaville herkuttelijoille. Tietoa löytyy luksusbrunsseista resepteihin saakka. Kaiken kruunaa herkulliset kuvat. Kiitos brunssipartion leideille hyödyllisestä tiedonkeruusta ja sen jakamisesta.

Makoisia aamiaishetkiä siulle yksin tai kivassa seurassa!

Elävät kuolleet

Ihan itse koverrettu kurpitsa (Nokia räpsy)

Tänään on All Hallows Eve eli suomeksi käännettynä Pyhäinpäivän aatto. Elävien kuolleiden (Dia de los muertos), Kekrin, Halloweenin ja Samhainin kunniaksi julkistan nekrologia -kirjoitukseni, jonka tein muutama vuosi sitten silloisessa opinahjossani harjoitustyönä.

Happy Halloween!

Harjakaisen viimeiset sanat firman porukalle

Valvova rakennusmestari 58-vuotias Timo Harjakainen menehtyi äkillisesti hengitystieinfektioon 30. huhtikuuta 2011. Harjakainen oli viettämässä vapunaattoa firman porukan kanssa paalutushommissa, kun hänen huomattiin kesken toimien sinertyvän hapenpuutteesta.

-          Kuka vastaa?, kuuluisa lausahdus Harjakaisen suusta jäi leijumaan ilmaan ambulanssin ovien suljettua.

Hirtehisestä huumorintajustaan tunnettu rakennusmestari menehtyi matkalla Riihimäen aluesairaalaan.

Timo Harjakainen oli koulutukseltaan suurylimuurari. Elämäntyönsä hän teki pääosin valvovana, ei niinkään vastaavana rakennusmestarina. Työ ja siihen liittyvät käsitteet sekä harrastukset, muun muassa vapaamuuraus, olivat hänelle arkipäiväisiä puheenaiheita. Harjakaisen tiedetään suosineen asbestia työmateriaalina ja hänen kuultiin työmaalla iloisesti lauleskelevan ”Se on Asbest” -laulua. Rakennusmestari ylistää laulunsa sanoituksessa hengenvaarallista rakennusmateriaalia. Pitkäaikainen altistuminen asbestille aiheutti hänelle terveyshaittoja ja johti lopulta menehtymiseen.

Harjakainen ehti elämässään toteuttaa päähaavettaan paaluttamista eri paikkakunnilla. Kotipaikkakunta rakennusmestarilla vaihteli rakennustyömaiden mukana, mutta virallisesti kirjoilla hän oli Riihimäen kaupungissa. Perheeseen kuului vaimo Kerttu. Hänestä Timo puhui sovinistisen lämpimästi vieraillessaan Putous TV-ohjelmassa kertomassa urastaan ja henkilökohtaisesta elämästään. Timo paljasti ohjelmassa ikävöivänsä Kerttua pitkillä työreissuilla pyykkivuorien kasvaessa. Timon tarinoissa vilahteli usein myös ex-vaimo pahimman ”Ninnannunnaa”-vastustajan roolissa, kuten hän asian ilmaisi omin sanoin. Timon elämässä eivät muut ihmiset olleet liioin häntä vastustaneet. Harjakainen eli täydellä sydämellä omannäköistä elämäänsä, jossa miehille ja naisille oli omat sääntönsä.

Timo Harjakainen tullaan siunaamaan aplodien saattelemana läheisten läsnä ollessa Riihimäellä.  Timoa jäävät kaipaamaan vaimon Kertun lisäksi Timon parhaat ystävät Arska Sohlberg ja Hoke Moilanen sekä Timon fiktiivisen elämän luonut Aku Hirviniemi. ”Firman piikkiin”-järjestetyssä siunaustilaisuudessa kuullaan Riihimäen lapsikuoron ”Harjakainen kaiken korjaa”-kuoroesitys. Timo toimi lapsikuoron johtajana. Toimi antoi voimakkaista mielipiteistään tunnetulle sovinistille pehmeän piirteen ja teki Putous-ohjelmassa perussuomalaisesta Harjakaisesta koko kansan suosikin. Totuushan on, että hyvällä huumorilla heitetyt jutut kuole koskaan.



Ps. Mikäli Harjakainen ei ole tuttu, niin täältä löytyy lisäinfoa.

Ajatuksesta kuvaksi

A girl with a pearl earring/ Johannes Vermeer

Uuden löytäminen on sitä, että näkee, minkä kaikki ovat nähneet,

ja ajattelee, mitä kukaan ei ole ennen ajatellut.

(Aamun ajatus 30.10.2012)

Yllä oleva ajatus on puettava kuvaksi.

Sitä ennen aion katsoa elokuvan turbaanipäisestä tytöstä. 

Oletko nähnyt sen? Minkälaisia tunnelmia se sinussa herätti? 

Helsinki Vintage part 2/ 2012

Tulevana sunnuntaina on Kaapelitehtaalla Helsinki Vintage -tapahtuma.

Pieni infokopio tapahtuman sivuilta:

On jälleen se aika syksystä, jolloin Helsinki Vintage tuo vintagekulttuurin ammattilaiset ja harrastajat yhteen Kaapelitehtaalle. Nyt jo kahdeksatta kertaa järjestettävässä ohjelmallisessa myyntitapahtumassa pääsee upottautumaan menneisyyden mainioimpiin paloihin. Alan parhaat tyyliniekat tuovat Merikaapelihalliin oivallisimman osaamisensa ja fiineimmät nuttunsa intohimoisen vintagekansan nautittaviksi. Syksyn 2012 teemanamme on Vintage ja matkailu, mikä tuo päivään kiskojen kolketta ja lähdön tunnelmaa.

 

Kuullostaa kivalle sunnuntai puuhailulle. Kaapelilla pitää piipahtaa!

 

 

Hyviä unia ja unelmia

Unelmien kirja ja HelmiDelin herkullinen koru

Viime yönä tein unessani vimmatusti ristipistotöitä. Kävin jopa ostamassa lisää lankaa tuotoksiini, jotka olivat tatuointi aiheisia. Erityisesti jäi mieleen ihanasti kiiltelevä kullanvärinen lanka.

Herättyäni googlailin mitä uneni käsitöiden tekemisestä mahtaa tarkoitaa. Hakusanoilla "neula unessa" löytyi seuraavanlainen selitys: kauniin ristipistotyön tekeminen kertoo kuinka elämässä saa aikaa hyvää ja kaunista. Langalle en sitten löytänyt helposti selitystä. Kyseessä voi olla elämänlanka.
Melkoista glamour -elämää taitaa olla luvassa tuon yöllisen "filmin" perusteella. Onneksi en sentään pistellyt unissani neulalla VooDoo -nukkea ja nähnyt punaista lankaa solmussa.

Viime aikoina olen ilokseni päässyt luomaan hyvää ja kaunista asiakkaille Retrock -putiikin kautta. Tällä hetkellä on työn alla uusi visuaalinen elämys, joka tuottaa mielihyvää. Olotila heijastuu varmasti uniin saakka.

Tuntuu kivalta kun saa toteuttaa itseään ja luoda uutta. Omista pienistä unelmista tulee pikkuhiljaa totta. Tie unelmiin ei ole ollut suorin ja siloiteltu (eikä ole sitä vieläkään), mutta se että jaksaa uskoa itseensä ja tavoitteisiin kuplii sisäkautta ulos parhaina päivinä. Usko antaa voimia myös niinä päivinä kun tuntuu siltä, että koko maailma näyttää keskisormea. Synkkinä hetkinä selailen unelmieni kirjaa.

Kirjassa on kuvia, sanoja ja ajatuksia. Sisältö ei ole vain materialistisia toiveita vaan enemmänkin henkisiä iloja ja tavoitteita. Hyvän energian kirja, joka muistuttaa mua siitä, että niihin asioihin keskittyessäni saan hyviä fiiliksiä.

Tänään on ollut eräänlainen unelmien päivä. Takana on lepoa, hyvät unet ja unelmallista toimintaa. Kyläilyä samettiverkkareissa, veljenpoikien kanssa vietettyä aikaa ja oleilua. Ei tämän elämän sen ihmeellisempää tarvitse olla.

Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Tuollee tuumailee Heli Laaksonenkin (pätkä runosta Naise elämää?).

Hyviä unia ja unelmia myös sinulle!

Frankenweenie

Jee!

Mä olen niin innoissani. Löysin äsken Finnkinon sivuilta infon, että Tim Burtonin uusin Frankenweenie -leffa suomen ensi-ilta on 11.1.2013. Tätä on kiva odotella! Tykkään!

Ennen vanhaan elokuvissa

Bongasin Helsingin kaupunginmuseon uutiskirjeestä mielenkiintoisen tapahtuman. Tulevana torstaina 18.10.12 klo 18 "Enemmän funkista Reino" -näyttelyn oheistapahtumassa muistelee menneitä aikoja näyttelijä Maija Karhi.

Tässä illanvieton kuvaus, joka on suora kopio uutiskirjeestä:

Karhin filmeistä nähdään otteita, joiden lomassa hän muistelee elokuvantekoa 1950-luvulla sekä monia hauskoja ja tunnettuja työtovereitaan. Helsingin kaupunginmuseon ”Enemmän funkista, Reino!” -näyttelyn oheisohjelmaan liittyvään tapahtumaan on vapaa pääsy kuten kaupunginmuseoon aina.

Näyttelijä Maija Karhi (s. 1932) on tunnettu etenkin teatterirooleistaan, mutta hän on esiintynyt myös yli 30 elokuvassa vuodesta 1951 alkaen. Vilkkaimpina filminäyttelijäaikoinaan 1950-luvulla hän näytteli kolmessa elokuvassa vuosittain. Näispääosa-Jussilla Karhi palkittiin 1954 Kun on tunteet -elokuvasta ja naissivuosa-Jussi hänelle myönnettiin 1962 Vaarallista vapautta -elokuvasta.

Kävin keväällä näyttelyssä ja suosittelen lämpimästi vanhojen elokuvien ystäville.

Sateisena syyspäivä on kiva viettää aikaa museoissa ja näyttelyissä!

Korukivien voima

(Nokia E5 räpsy)

Maanantai alkoi ihanasti. Sain HelmiDelin Marjalta lahjan. Hematiiteistä valmistetun kaulakorun, johon voi vaikka ripustaa työpaikan avaimen. Sydäntä lämmittää ja tuli hyvä mieli, kiitos Marjalle!

Luin Jalokivigalleriasta hematiittin vaikutuksista. Kivellä on mm. suojelevia ominaisuksia ja se pitää lotolla negatiivista energiaa sekä maadoittaa kantajansa nykyhetkeen. Sopii mulle!

Olkoon voima kanssasi tällä viikolla. Mikä ikinä se voimaannuttava lähde onkin :) elämässäsi.

Don's Thoughts

 

 

"The camera becomes an extension of your eyes."

-Don Chadwick-

 

 

Ps. I love his studio. 

Hiiohoi! part 2

Lauantaina 10.11.12 järjestetään 7. Vintage Tallinn -tapahtuma. Tällä kertaa tapahtuma paikkana on Kinomaja ja Kohvik Sinilind.

Tallinnaan tekee mieli ja hyvä ajankohta pienelle irtiotolle on mielestäni marraskuussa. Päivien pimetessä tarvitsee iloisia tapahtumia ympärille.Saa nähdä eteneekö tämä matka-ajatus toiminnan tasolle. Pieniä suunnitelmia on hyvä olla elämässä :)

Lisätietoja löytyy tapahtumajärjestäjän sivuilta.

Food Landscapes

Photo by: Carl Warner

 
Katselimme eilen opinahjossani illan päätteksi Carl Warner:in upeita Food Landscapes kuvia. Hullaannuin niihin välittomästi. Kaikki mitä kuvissa näkyy on syötävää. Warnerin tuotantoon aion tutustua paremmin. Tässä muutama herkullinen kuva linkin kautta sekä artikkeli valokuvaajasta.

Fantastista ja taidokasta työtä.

Rent-a-Cat

 

  

Aamulla teki mieli käpertyä kerälle kuin kissa peiton alle ja jatkaa unia. Ystävien kanssa vietetyn hauskan viikonlopun jälkeen herätyskellon pärähdys muistuttaa raa'alla tavalla arjen armottumuudesta. Könysin töihin, ostin hyvää kahvia työmatkalla ja selailin netistä uutisia.

Silmiin osui yllä oleva traileri elokuvasta Rent-a-Cat, jonka on ohjannut Japanilainen Naoko Ogigami . Nainen, joka on ohjannut myös osittain Punavuoressa kuvatun Ruokala Lokki -elokuvan. Kuvauspaikka on suosittu turistikohde. Kahvila Suomen miljöössä olen tullut kuvatuksi monen japanilaisvierailijan kotialbumiin soppalusikka suussa. Käyn siellä viikoittain työkavereiden kanssa lounaalla.

Ogigamin uusin tulee pyörimään elokuvateatteri Orionissa tammikuussa 2013 kuukauden verran.

Sitä tekee mieli mennä katsomaan. Täällä lisää tarinaa elokuvan juonesta.

Terveisiä vaan kummikissalleni Erkille ja muille ihanille pörröisille eläinkavereille. Meowww! Tälläisin aatoksin käynnistyi tämä viikko.

Bizarre Bang! Bang!

Kamera laukeaa Bang! Bang!

Siitä se ajatus sitten lähti. Jostain ne ideat yleensä kumpuaa.
Pienistä asioista ja sattumista.
Lisäpotkua PRH:n aputoiminimi paperilähdölle antoi
myös tämä Nancy Sinatran biisi (Cher:in originaali).

                                      

Retrock:in pikkusisko on nyt virallisesti Bizarre Bang! Bang!

Toivomani Bang Bang Photography ei mennyt PRH:n tädeiltä läpi,

joten erikoinen pamaus sopii tähän kameramaailmaan omituisen hyvin.

Kukaan ei onneksi kuole kameran laukaukseen. 

Tällä sloganilla eteenpäin kameran kanssa.

I see, I like, I shoot!

 

Bizarre Bang! Bang!

Photography

Sixties superfans!



Nappasin kuvan Lontoossa
 Abbey Road Studioiden portin pielestä.

Tämän pikkupostauksen inspiraation lähteenä on Daily Mail:in artikkeli teemahäistä. Vastanaineiden ensimmäiset treffit olivat vuonna 2006 Lontoon Beatles Tour:lla. Pariskunta fanittaa 60-luvun musiikkia (kuin myös minäkin), joten hääteema on onnistunut, pariskunnan oloinen, "loppuhuipentuma" hyvin alkaneille Beatles-treffeille.

Iloinen artikkeli ja erilaisia, valokuvauksellisesti inspiroivia hääkuvia.

Tykkään! Peukkuu!

Ps. Mikäli sydän sykkii Beatles-bändille, suosittelen opastettuja Beatles -kävelyretkiä Lontoossa kun nokka on sinnepäin (linkki yläpuolella tekstissä).

Oekeet Naeset

Ylä-Savon nuorkauppakamarin naeset ovat hyvällä asialla. Kyllä suomalainen oakee naenen on kaunis. Moottoripyörän selässä, baaritiskin takana, rannalla, marjoja poimimassa.

Seuraavassa linkissä lisää; alastomuutta hyvällä maulla.

Mikä parasta tuotteella tuetaan vanhustyötä!

Maistiainen

Kuvan voi klikata isommaksi

Viikonloppuna kuvailin HelmiDeli:n herkullisia tuotteita kotistudiossa. Yläpuolella pieni maistiainen päivän tuotannosta. Kellokoskelaisen pienyrityksen nettisivujen visuaalinen ilme ja grafiikka on lähtenyt putiikkini Retrock:in käsistä.

Herkullisia ja värikkäitä koruja sekä tuotteita voi fanittaa Facebookissa.

Ilolla,

Carita

Valoisia hetkiä!

Kuvan voi klikata isommaksi

Mietin tässä taannoin, että mitä kuvaajille toivotetaan kuvauskeikoille lähtiessä. Kalastajille toivotetaan kireitä siimoja. Sitten tuli valaistus päälle pääkoppaan, heureka! Oivalsin valon merkityksen. Toivotukset "Hyviä hetkiä ja valoa" tai "Valoisia hetkiä" sopii oivallisesti kuvausmaailmaan.

Eilen kotitehtäviä työstäessä oli sateinen ja harmaa päivä. Vähän semmoinen ankea Tim Burton(mainen) sunnuntai ahdistus alkoi hiipiä kroppaan. Kääk! Luonnovaloa apuna käyttäen tästä tehtävästä tuli selviytyä.

Tempaisin kirjahyllystä Meksikon tuliaiset ikkunan lähelle ja aloin zoomailemaan Valomon-blogin kirjoittajalta lainaksi saamallani makro-objektiivilla kohteitani. Suurkiitos lainauksesta Hannulle vielä tätäkin kautta.

Kotitehtävät tehty ja illaksi kouluun. Hyvillä mielin maanantai etenee.

Valoisia hetkiä viikkoosi!

The Impossible Project

 

Uuden kameran kippistelyhetki Camdenissä.

Viikonloppu on ollut antoisa ja täynnä erilaisia projekteja. Sellaisia suunnittelemattomia. Vain yksi suunniteltu projekti meni mönkään. En ennättänyt sirkukseen kuvailemaan perjantaina. Vietin illan ystäväni kanssa viinilasillisten äärellä. Ihan ex-tempore moni asia maailmassa parani ja loksahti taas kohdilleen. Kannatti tällä kertaa tehdä suunnitelmiin muutos.

Spontaanius on mielestäni  hyvä asia. Parhaimmat ja aidot kohtaamiset sekä tilanteet (joskus myös hankinnatkin) syntyvät hetken mielijohteen tuloksena. Sellaisessa mielentilassa tehdyn ostoksen näette kuvassa. Uusimman kamerahankintani Lontoon Camden Market:lta pari viikkoa sitten.

Olin edellisenä päivänä käynyt ihastelemassa vastaavia uusia London Photographer's Gallery:ssä. Ajatus instant photo-kamerasta jäi kummittelemaan mieleen ja seuraavana päivänä eteen tuli tilaisuus hankkia aito vuoden -79 Polaroid 1000 -kamera (SX-70 malli). Maksoin aarteestani 35 puntaa. Ei ollut olo köyhä eikä kipee. Sillä hetkellä olin vielä onnellisen tietämätön kameran toimivuudesta ja filmipaperin hintavuudesta.

Suomen Valokuvataiteen museossa Helsingissä on meneillään Polaroid-valokuvanäyttely, jossa kannattaa piipahtaa ihmettelemässä näitä ennen vanhaan kuvia. Mikäli aihe kiinnostaa. Olin siellä Kameralehden järjestämällä opastetulla kierroksella. Se oli mielenkiintoinen ja informatiivinen ilta valokuvien parissa. Museon kaupasta hankin ensimmäisen mustavalkoisen Silver shade -filmikasetin kameraan. Se maksoi 26 € ja sisältää 8 kpl:ta kuvia. Se on kahdeksan laukaisua. Bang! Bang! Ei mikään edullinen harrastus tämä uusin aluevaltaukseni, kuten ei koko valokuvausharrastus muutenkaan. En enää ihmettele summia mitä oikeat valokuvaajat veloittavat töistään.

Vielä oli selvittämättä kameran toimivuus ja siitä halusin tehdä erikoislaatuisen, jotta muistaisin sen hetken aina. Otin kuvan eilen tärkeästä ihmisestä, ystävästäni Jaanasta, Kouvolassa. Mustavalkoiselle filmille. Gaad Dämmit! Kamera toimii! Ja kuvan kehittymisen odottelu oli TODELLA jännää.
The Impossible Project -maailma retrokuvineen koukuttaa jo nyt.

Kuka lähtee mun kaa Polaroid ei ole kuollut! -työpajaan Valokuvataiteen museolle? Olen menossa ja saa liittyä mukaan. Ajankohta on vielä päättämättä. Ne ovat sunnuntaisin. Täältä löytyy lisätietoa.

Tykkään niin tästä valokuvausmaailmasta, ihan kun olisin visuaalisella matkalla koko ajan!

Inspiroivaa!

Sirkuselämää

Meidän lenkkipolulle oli tänään ilmestynyt iso este. Sirkus Finlandia on saapunut kaupunkiin pariksi päiväksi, Järvenpään sirkuskentälle. Tavanomaisesta ulkoilusta muodostui hauska tirkistelyleikki.

Kävelin karvaisten kavereideni (koirien) kanssa niin lähelle asuntovaunuja kuin vain rohkenin. Ihastelin näkemiäni hetkiä. Sirkuslaisia arkisissa toimissaan. Yhdessä vaunussa nainen pesi pyykkiä, pihalla mies lapioi hevosen lantaa ja joku puisteli vaunun ovelta peittoja.

Sirkuslaisten elämäntavassa on jotain mikä mua viehättää. Kulkurinvereni vetää usein maailmalle ja sirkusseurueen mukana kulkeminen on mielikuvissani jännittävän eksoottista. Sisäisen Peppi Pitkätossuni tekee mieli karata kulkueen mukaan. Hej då! Sula hopsula hej sula hopsansaa!

Uuden kokeminen ja vapauden tunne on varmasti se mikä sirkustyöläisiä viehättää. Elämäntapatyö, jossa työkavereista muodostuu tiivis perhe. Yhteisö, joka elää omanlaistansa "mustalaiselämää". Erilaista ja antoisaa, niin kuvittelen. Mikäli työtä vertaa tavalliseen toimistotyöhön. Sirkuksessa saa kokea aitoja kohtaamisia. Työympäristö on täynnä visualisuutta ja mystiikkaa.

Palaan huomenillalla kameroineni takaisin kentälle tirkistelemään sekä kuuntelemaan posetiivin soitantaa. Ehkä tapaan siellä mystisen sirkustirehtöörin. Tiedättehän sen tyypin, jolla on viikset vahattu ylöspäin kippuralle. Voisin kysyä häneltä, että tulisko musta hyvä klovni? Sellanen valokuvaava klovni. 

Opin tällä viikolla koulussa, että henkilövalokuvauksessa 95% on psykologiaa ja 5% valokuvausta. Klovnin roolissa on varmasti helppo lähestyä kuvattavia lapsia ja miksei myös aikuisia. Punainen irtonenä multa jo löytyy ja merimies pellehattu. Muutoin voin sitten olla oma itseni. Hurraa! Olen selkeästi oikealla opiskelupolulla. Henkilökuvaus on haastavaa ja sillä osa-alueella haluan kehittyä.

Mikä susta tulee isona tai oletko jo kenties unelmiesi ammatissa? Mielelläni kuulisin haaveistasi.

Antoisaa tulevaa viikonloppua ja muistakaa tirkistely(tarkkailu) on usein avartavaa! Sellaista se valokuvauskin on, tirkistelyä linssin läpi :)



Puoliksi britti?

Uusi passinsuojus

Viikko sitten sunnuntaina palasin Englannista Suomeen näihin samoihin aikoihin kun tätä kirjoittelen. Laukkuani odotellessa nappasin kännykällä kuvan Camden Market:lta ostamastani passinsuojuksesta. Tykkään tästä kuvasta erityisesti, sillä se kertoo paljon minusta.

Rakastan lentokentän tunnelmaa. Pyörillä kulkevien matkalaukkujen ääni on mielestäni hurmaava ja sen kuullessani herää kaipuu jonnekkin kauas. Tuttuun tai tuntemattomaan. Ei niin väliä minne lentokoneen siivet kantavat. Lähelle tai kauemmaksi.

Englanti matkakohteena on kuitenkin ollut minulle rakas vuodesta toiseen. Sinne aina palaan ja siellä tunnen olevani kotonani. Kaltaisteni parissa (tätä on vaikea avata, se on jännä tunne sisälläni). Siksi tuo uusi passinsuojus tuottaa selittämätöntä iloa. Melkein tunnen olevani puoliksi britti ja silti sisälläni on juuriaan rakastava suomalainen.

Kuvasta näkyy, että peukun kynnestä on lohjennut kynsilakkaa. Se kuuluu asiaan. Reissuissa pikkuisen rähjääntyy.

Kotona on reissaamisesta huolimatta hyvä olla. Homet sweet home, kuten sanotaan. Menee turhaan energiaa hukkaan, jos haihattelee jotain mikä juuri tällä hetkellä ei ole tavoitettavissa. Ihmisellä on hyvä olla paikka johon palata. Kiva turvapesä, koti. Tällä hetkellä tuntuu siltä. Sitähän ei sitten tiedä mitä ajatusmaailmassani tapahtuu, kun saa käsiini kirjan: Elämäni Nomadina.

Onko sinulla rakkaita matkakohteita tai unelma uudesta asuinpaikasta (kenties jopa maasta)? Jos niin olisi kiva kuulla niistä. Kokemusten jakaminen avartaa myös ajatusmaailmaa. Tykkään itse lähteä lähteä oman turvallisuusalueeni (koti, Suomi)  ulkopuolelle. Ihan vain kehittyäkseni ihmisenä sekä oppiakseni uutta.

Tämän kuva-analyysin innoittamana lähden nyt tekemään huomista koulutehtävää. Yllättäin sekin on kuva-analyysitehtävä. Kivaa  ja innostavaa tekemistä.

Yllätyksellistä ja ihanaa viikkoa siulle!

Dokkari valokuvaajasta

Kuva: Jouko Lehtola



Ystäväni vinkkasi valokuvausaiheisesta dokkarista,
 joka tulee 16.9.12 sunnuntaina Teemalta klo 22:05.

Jouko Lehtola (1963 - 2010) oli kansainvälisesti tunnettu valokuvataiteilija, jonka kuvasarjoissa näyttäytyy elämän ja kauneuden rakastaja sekä vakava yhteiskunnallinen ajattelija. Vahvojen kuviensa kautta Lehtola on tuonut näkyviin yhteiskunnan kääntöpuolta sekä ihmiselämän rosoisuutta, mutta myös luonnon suuruutta sekä sen herkkää kauneutta.

Valossa Jouko Lehtola on Riitta Riihosen ohjaama dokumentti. Elokuvan kertojaäänen kautta katsojalle avautuu taiteilijan sisäinen maailma sekä sairauden pakottama elämästä luopumisen tie kohti valoa.
(Edellinen teksti on kopio teeman sivuilta)

Kovalevy surraamaan!

 Tämä vinksuna muillekkin valokuvaukseen hurahtaneille.

Aikakaudet kohtaavat Verkatehtaalla

Tulevana lauantaina 15.9.12 on mahdollisuus tehdä menneiden aikakausien löytöjä Hämeenlinnassa.

Verkatahdas Vintage-tapahtuma avaa tällöin ovet yleisölle klo 10. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Paikalla on suomen kärkimyyjiä mm. RentoDesing, VintagEija´s, Evergreen Garderobi, Niittyvilla, Fintage, Pajupuro, Kalliokoski Desing, Vintage Gilda, Fast ´n´Loud, Yesterday Once More.

Lisätietoja tapahtumasta löydät tapahtuman Facebook-sivustolta.

Iloa loppuviikkoon ja hyviä löytöjä siulle, mikäli polkusi lauantaina Hämeenlinnaan johtaa.

Klik Klik -kouluun

Koulunpenkille meno alkaa tuntua vatsanpohjassa kivana kutinana. Piti oikein käydä tänään tarkistamassa paikan päällä missä  tuleva opinahjoni Hyvinkäällä sijaitsee. Siinähän se on kuvassa alapuolella. Hyvältä näyttää. Tykkään vanhojen talojen tunnelmasta.

Valokuvausluokat sijaitsevat kellarikerroksessa. Entinen opiskelukaveri ehti jo naamakirjassa kommentoida postaustani ylimmäisen kuvan alapuolelle: "Juku, sä pääset kellariin".

Hih! Joskus on hyvä käydä pohjalla. Sieltä ei ole kuin yksi suunta. Ylöspäin!

Ilolla otan kaiken uuden opin vastaan mitä eteen tulee. Nastaa on saada myös uusia koulukamuja.

Huomenna pakkaan koulureppua valmiiksi ja sujautan sinne muistitikun, jossa on neljä parhainta otostani. Niitä ja muiden tuotoksia sitten ihmetellään yhdessä heti ensimmäisellä viikolla.

Palaan piakkoin taas uusien kuulumisien kera. Käyn tässä välillä hankkimassa penaalin Lontoosta.

Pidä itsestäsi huolta! Bye for now xoxox

Simppelii

Nam!

Kuvassa on simppeli sunnuntaiaamu herkku. Pikkasen kookosöljyä paistinpannulle. Siihen paksu paprikasiivu köllölleen ja keskelle valmiiksi rikottu kanamuna täytteineen. Ne voi valita oman maun mukaan. Unohtamatta suolaa (lempparini on ruususuolaa) ja pippuria.

Paprikassani oli raejuustoa ja herne-maissi-paprika sekoitusta (sulatettuna, ei suoraan pakkasesta koska tällöin tulee liian vetistä) sekä tuoreyrttejä. Hyvä vaihtoehto aamumunakkaalle.

Ilolla,

Carita

Maa elää - Aitoja makuja

Auringon kanssa uuteen aamuun.

Huomenta!

Viikonloppuaamuissa on ihaninta kiireettömyys. Ei tarvitse rientää kello seitsemän aamujunaan ja juosta kaikenmaailman aikataulujen perässä koko päivää. Tänään heräsin auringon kanssa uuteen aamuun ja lähdin koirien kanssa kävelylle rantapuistoon. Siellä köpöteltiin sulassa sovussa Kanadanhanhien, sorsien ja muiden mulle tuntemattomien siivekkäiden kanssa (koirat ei onneksi välitä hätyytellä lintuja, metsästysvietti vähissä). Oltiin olevinamme Maa elää-tapahtuman etkoilla.

   
Puistolenkin jälkeen käytiin ihastelemassa tapahtuman antimia. Matkaan lähti punaposkisia Petteri -omppuja.

Ylläolevia kukkia käyn vielä tänään hankkimassa torilta. Koiran remmien kanssa tavaroiden kuljettaminen kävi monimutkaiseksi. Hyvä syy palata takaisin aamupäiväkaffelle. Kotipiipahduksen aikana tutkailen jokin aika sitten hankkimaani Aidon maun juurilla -kokkauskirjaa. Siitä löytyy monta hyvää perinteistä syyssadonkorjuuajan ruokaohjetta.

Kokkailu on kivaa kun siihen on aikaa ja energiaa. Arjen aikataulujen keskellä sortuu usein puolivalmisteisiin. Onneksi niilläkin pysyy hengissä. Tulevana viikkona oma oravanpyöräni seisoo paikoillaan. Oon onnellinen pätkälomalainen ja nautin syys-kesälomasta. Tiedossa on kokkailua, kirjojen lukua ja matka saarelle. Nyt päivän hommiin ja takaisin torille.

Voi hyvin, kiva kun kävit!

Kekrimarkkinat

Menovinkki syyskuun lopulle
 29.9.12 Tuusulan Hyrylässä portit aukeavat klo 12 keskiaikaan.

Ohjelma-aikataulun saa isommaksi klikkaamalla kuvaa.

Kivaa viikonloppua!

Kuvakirjalainaamo

Bongasin tänään Facebookista Kaarlen Kuvakirjalainaamon fanisivut.

Anna hyvän taiteen kiertää.

Kuvaus

 

Suurimman osan ajasta mun valokuvakirjat seisoo koskemattomana hyllyssä. Ja koska saan kovasti fiiliksiä kun on joku kenen kanssa niitä fiilistellä, ajattelin laittaa pienen kirjahyllyni kaikkien saataville.

Toimi näin:

 Kommentoi haluamasi julkaisun kuvan kommentteihin "lainaan". Otan ensimmäisessä mahdollisessa välissä kirjan mukaan toimistolleni Albertinkatu 5:n, josta nouto sovittuna ajankohta...

na. Palautettuasi lainan minulle samaan paikkaan, merkitse kuvaan "palautettu". Näin jokaisen julkaisun alla on seurattavissa oleva lista, josta näkee onko kirja lainassa, ja jos on, niin kenellä. Yhdellä lainaajalla voi olla kerrallaan korkeintaan neljä kirjaa. Varataksesi julkaisun merkitse kuvaan "varaan".

Jos julkaisu hukkuu tai vaurioituu pahasti, lainaaja hankkii tilalle uuden. Jos julkaisulla keräilyarvoa, uusi julkaisu hankittava samasta painoksesta. Jos tämä ei ole syystä tai toisesta mahdollista, maksettava eBay / Amazon -mediaaniarvoa vastaava summa. Käytössä kulumisjälkiä luonnollisesti tulee, joten Amazon / eBay -arvoltaan alle 50€:n kirjoissa ei olla niin tarkkoja. Kehoitetaan kuitenkin varovaisuuteen kirjojen kanssa. Kirjan vaihto seuraavalle varaajalle aina minun kautta.

Kirjasto on ilmainen, mutta vaihtokirjojen ja tai -lahjojen antaminen sallittua ja suotavaa. Kirjasto on avoin kaikille valokuvakirjoista kiinnostuneille. Tuntemattomilta ensikertalaisilta otan pantin.

 

Sähköposti: kaarle.hurtig(at)gmail.com Sijainti: Helsinki   Teksti on suora kopio FB-sivustolta.

Happy Snaps!

Happy snaps from the Screamin' Festivals 2012. Thanks Carlos & the team.

We had great time!

 

All photos copyright Carita/ Retrock.

 

Enjoy!

 

Valokuvauksen huiput

Ylihuomenna tulee Teemalta uusintana BBC:n kuusiosainen kulttuuridokumenttisarja Valokuvauksen huiput jossa  perehdytään valokuvaamisen ja valokuvataiteen historiaan alkuvaiheiden pioneereista 2000-luvun uuteen tekniikkaan.

Ensimmäinen jakso esitetään Ke 29.8.12 klo 18.

Osa 1. Varjojen vangitsijat. Avausosassa tutustutaan kahden alan uranuurtajan Henry Fox Talbotin ja Louis Daguerren menetelmiin. Mutta mihin valokuvausta tarvitaan?

Katsoin ensiesitykset viime keväänä ja suosittelen ohjelmaa kaikille valokuvauksesta kiinnostuneille

Toinen mielestäni mielenkiintoinen sarja Elokuvan tarina alkaa 2.9 klo 21.

Elokuvan tarina (The Story of Film: An Odyssey, 2011) on maantieteellisesti, historiallisesti ja näkemyksellisesti huikean avara sarja elokuvataiteen kehityksestä 1800-luvun lopulta nykyhetkeen ja vähän ylikin. Palkitun dokumentaristin ja tunnetun elokuvatoimittajan Mark Cousinsin persoonallinen tutkimusmatka ulottuu 12 vuosikymmenelle ja kuudelle mantereelle sekä kattaa noin tuhat elokuvaa. Matkan varrella Cousins tapaa suuren joukon elokuvantekijöitä eri puolilla maailmaa.

Teksti on osittain kopioitu YLE Teeman sivuilta.