Silmänruokaa

When people ask what equipment I use - I tell them my eyes. -Anonymous- 


Lämmin elokuinen perjantai iltapäivä innoitti tänään kävelemään Rööperistä keskustaan hieman eri reittä kuin normaalisti. Tätä rutiinista poikkeavaa toimintaa kutsun vapaaksi haahuiluksi. Harrastan sitä aina kun vain on mahdollista. Haahuillessa tulee seuranneeksi intuitiotaan enemmän kuin kiireessä. Pää punaisena laukkaaminen aikataulujen mukaan ei tee hyvää pidemmän päälle. Se on huomattu. Nyt oli aikaa spontaaniudelle.

Piipahdin reitiltäni kauppaan jossa mulle tulee kotoisa olo. Siellä myydään retro- ja vintage henkisiä tuotteita. Patinoituja valokuvakehyksiä, peltikylttejä ja muuta sisustustavaraa sekä huonekaluja. Valikoima poikkeaa iloisesti vaalean hillitystä Riviera Maison -tyylistä. Voimakkaat värit ja leikkisyys sisustuksessa on mun juttuja.

En ollut aikeissa ostaa mitään Peroba:sta (niinhän naiset tuppaa yleensä sanomaan), MUTTA kun näin kuvan värikkäät koukut. Tiesin, että niitä ei voinut sinne kauppaan jättää. Olen etsinyt eteiseen ja makkariin jo jonkin aikaa koukkuja vaikka mistä kaupoista. Nyt ne oli siinä nenän edessä tarjolla. Kohta on laukut ja koiranremmit ihanasti koukuissa ja helposti saatavilla.

Toivottavasti rakkaus koukkuihin yltää myös virkkuukoukkuun saakka jonain päivänä. Jokin aika sitten olin ensimäistä kertaa virkkuu- ja neuleillassa. Siellä aloittamani isoäidinneliö valmistuu tällä hetkellä vähemmän verkkaisesti. Homma vaatii keskittymistä. Kieli keskellä suuta.

Virkkuilta oli kiva ja tutustuin uusiin ihmisiin. Menen ehdottomasti uudestaan. Mahtaakohan täällä kotikonnuilla olla vastaavia kinkereitä? Kellokosken Kinuskilla-kahvila olisi oiva paikka sellaiselle tapahtumalle.

Sellasta asianpoikasta tänä ehtoona. Nyt viikonlopun viettoon. Huomenna mennään seikkailemaan Suomenlinnaan ihanien mukeloiden kera. Saarella on myös Kapteeni Koukku kavereineen.

Hauskaa viikonloppua,

Carita

PS. Koukku oli ennen vanhaan veroyksikkö. Monenmoisia koukkuja siis on elämässä :)