Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on tuntunut raskaalta. Työmatkani (kiitos VR:n) ovat jälleen kerran olleet takkuisia ja kesälomatuuraukset työmaalla painavat päälle. Loman jälkeinen hyvänolontunne on ollut hetkittäin kateissa.
Elämä ei ole aina yhtä juhlaa ja varsinkin arkena on tehtävä töitä onnellisten hetkien saavuttamiseksi. Onneksi tällä viikolla "arjen luksus"-tuokioita on mahtunut ohjelmistoon. Kovan ajatustyön takana nuo hetket tosin ovat olleet. Väsymys, turhautuneisuus ja kiire saavat mielen päättymättömälle vuoristoratamatkalle. Kyyti ei pääty ennenkuin ymmärtää painaa jarrua ja pysähtyä hetkeksi.
Minä pysähdyin puolessa välissä viikkoa ja kysyin itseltäni kysymyksiä, Kaikkiin en vielä saanut vastauksia. Ajatukset jäivät itämään. Hieman ohjeistusta ajatustyöhön ja suuntaa tulevaan sain työmatkalukemisesta, Zen ja onnellisuudentaito-kirjasta.
Asiathan ovat niinkuin uskot niiden olevan. Omalla henkilökohtainen filosofiamme määrää miten reagoimme tapahtumiin. Tuossa kirjan ajatuksessa ei sinänsä ollut itselleni mitään uutta. Päätin kuitenkin ryhtyä käyttämään aktiivisemmin jokapäiväisessä elämässä kirjan kahta kysymystä. Ne ovat seuraavat.
1) Haluatko tämän olevan totta: Jokainen eteeni tuleva tapahtuma on kerta kaikkiaan paras mahdollinen?
- No kyllä!
2) Annako sille mahdollisuuden olla totta?
Noo-o. Ainahan sitä yrittää parhaansa, jos vain suinkin pystyy vaikuttamaan tulevaan tapahtumaan. Kysymys onkin monisäikeisempi kaikessa yksinkertaisuudessaan. Sovelsin sitä jo työmatkailuun ja siihen liittyviin ongelmiin. Vastaus löytyi; junamatkailusta pääsee eroon muuttamalla pois rautatien ulottuvilta.
Hokkus pokkus! Prosessi etenee.
Edessä on viikonloppu ja lyijynraskaiden ajatusten tilalle sellaisia höyhenenkeveitä, kiitos!
Nautitaan elämästä ja läheisistämme.
 | |||
| Kepeitä ajatuksia viikonloppuun. |
No comments:
Post a Comment