Bizarre Bang! Bang!

Kamera laukeaa Bang! Bang!

Siitä se ajatus sitten lähti. Jostain ne ideat yleensä kumpuaa.
Pienistä asioista ja sattumista.
Lisäpotkua PRH:n aputoiminimi paperilähdölle antoi
myös tämä Nancy Sinatran biisi (Cher:in originaali).

                                      

Retrock:in pikkusisko on nyt virallisesti Bizarre Bang! Bang!

Toivomani Bang Bang Photography ei mennyt PRH:n tädeiltä läpi,

joten erikoinen pamaus sopii tähän kameramaailmaan omituisen hyvin.

Kukaan ei onneksi kuole kameran laukaukseen. 

Tällä sloganilla eteenpäin kameran kanssa.

I see, I like, I shoot!

 

Bizarre Bang! Bang!

Photography

Sixties superfans!



Nappasin kuvan Lontoossa
 Abbey Road Studioiden portin pielestä.

Tämän pikkupostauksen inspiraation lähteenä on Daily Mail:in artikkeli teemahäistä. Vastanaineiden ensimmäiset treffit olivat vuonna 2006 Lontoon Beatles Tour:lla. Pariskunta fanittaa 60-luvun musiikkia (kuin myös minäkin), joten hääteema on onnistunut, pariskunnan oloinen, "loppuhuipentuma" hyvin alkaneille Beatles-treffeille.

Iloinen artikkeli ja erilaisia, valokuvauksellisesti inspiroivia hääkuvia.

Tykkään! Peukkuu!

Ps. Mikäli sydän sykkii Beatles-bändille, suosittelen opastettuja Beatles -kävelyretkiä Lontoossa kun nokka on sinnepäin (linkki yläpuolella tekstissä).

Oekeet Naeset

Ylä-Savon nuorkauppakamarin naeset ovat hyvällä asialla. Kyllä suomalainen oakee naenen on kaunis. Moottoripyörän selässä, baaritiskin takana, rannalla, marjoja poimimassa.

Seuraavassa linkissä lisää; alastomuutta hyvällä maulla.

Mikä parasta tuotteella tuetaan vanhustyötä!

Maistiainen

Kuvan voi klikata isommaksi

Viikonloppuna kuvailin HelmiDeli:n herkullisia tuotteita kotistudiossa. Yläpuolella pieni maistiainen päivän tuotannosta. Kellokoskelaisen pienyrityksen nettisivujen visuaalinen ilme ja grafiikka on lähtenyt putiikkini Retrock:in käsistä.

Herkullisia ja värikkäitä koruja sekä tuotteita voi fanittaa Facebookissa.

Ilolla,

Carita

Valoisia hetkiä!

Kuvan voi klikata isommaksi

Mietin tässä taannoin, että mitä kuvaajille toivotetaan kuvauskeikoille lähtiessä. Kalastajille toivotetaan kireitä siimoja. Sitten tuli valaistus päälle pääkoppaan, heureka! Oivalsin valon merkityksen. Toivotukset "Hyviä hetkiä ja valoa" tai "Valoisia hetkiä" sopii oivallisesti kuvausmaailmaan.

Eilen kotitehtäviä työstäessä oli sateinen ja harmaa päivä. Vähän semmoinen ankea Tim Burton(mainen) sunnuntai ahdistus alkoi hiipiä kroppaan. Kääk! Luonnovaloa apuna käyttäen tästä tehtävästä tuli selviytyä.

Tempaisin kirjahyllystä Meksikon tuliaiset ikkunan lähelle ja aloin zoomailemaan Valomon-blogin kirjoittajalta lainaksi saamallani makro-objektiivilla kohteitani. Suurkiitos lainauksesta Hannulle vielä tätäkin kautta.

Kotitehtävät tehty ja illaksi kouluun. Hyvillä mielin maanantai etenee.

Valoisia hetkiä viikkoosi!

The Impossible Project

 

Uuden kameran kippistelyhetki Camdenissä.

Viikonloppu on ollut antoisa ja täynnä erilaisia projekteja. Sellaisia suunnittelemattomia. Vain yksi suunniteltu projekti meni mönkään. En ennättänyt sirkukseen kuvailemaan perjantaina. Vietin illan ystäväni kanssa viinilasillisten äärellä. Ihan ex-tempore moni asia maailmassa parani ja loksahti taas kohdilleen. Kannatti tällä kertaa tehdä suunnitelmiin muutos.

Spontaanius on mielestäni  hyvä asia. Parhaimmat ja aidot kohtaamiset sekä tilanteet (joskus myös hankinnatkin) syntyvät hetken mielijohteen tuloksena. Sellaisessa mielentilassa tehdyn ostoksen näette kuvassa. Uusimman kamerahankintani Lontoon Camden Market:lta pari viikkoa sitten.

Olin edellisenä päivänä käynyt ihastelemassa vastaavia uusia London Photographer's Gallery:ssä. Ajatus instant photo-kamerasta jäi kummittelemaan mieleen ja seuraavana päivänä eteen tuli tilaisuus hankkia aito vuoden -79 Polaroid 1000 -kamera (SX-70 malli). Maksoin aarteestani 35 puntaa. Ei ollut olo köyhä eikä kipee. Sillä hetkellä olin vielä onnellisen tietämätön kameran toimivuudesta ja filmipaperin hintavuudesta.

Suomen Valokuvataiteen museossa Helsingissä on meneillään Polaroid-valokuvanäyttely, jossa kannattaa piipahtaa ihmettelemässä näitä ennen vanhaan kuvia. Mikäli aihe kiinnostaa. Olin siellä Kameralehden järjestämällä opastetulla kierroksella. Se oli mielenkiintoinen ja informatiivinen ilta valokuvien parissa. Museon kaupasta hankin ensimmäisen mustavalkoisen Silver shade -filmikasetin kameraan. Se maksoi 26 € ja sisältää 8 kpl:ta kuvia. Se on kahdeksan laukaisua. Bang! Bang! Ei mikään edullinen harrastus tämä uusin aluevaltaukseni, kuten ei koko valokuvausharrastus muutenkaan. En enää ihmettele summia mitä oikeat valokuvaajat veloittavat töistään.

Vielä oli selvittämättä kameran toimivuus ja siitä halusin tehdä erikoislaatuisen, jotta muistaisin sen hetken aina. Otin kuvan eilen tärkeästä ihmisestä, ystävästäni Jaanasta, Kouvolassa. Mustavalkoiselle filmille. Gaad Dämmit! Kamera toimii! Ja kuvan kehittymisen odottelu oli TODELLA jännää.
The Impossible Project -maailma retrokuvineen koukuttaa jo nyt.

Kuka lähtee mun kaa Polaroid ei ole kuollut! -työpajaan Valokuvataiteen museolle? Olen menossa ja saa liittyä mukaan. Ajankohta on vielä päättämättä. Ne ovat sunnuntaisin. Täältä löytyy lisätietoa.

Tykkään niin tästä valokuvausmaailmasta, ihan kun olisin visuaalisella matkalla koko ajan!

Inspiroivaa!

Sirkuselämää

Meidän lenkkipolulle oli tänään ilmestynyt iso este. Sirkus Finlandia on saapunut kaupunkiin pariksi päiväksi, Järvenpään sirkuskentälle. Tavanomaisesta ulkoilusta muodostui hauska tirkistelyleikki.

Kävelin karvaisten kavereideni (koirien) kanssa niin lähelle asuntovaunuja kuin vain rohkenin. Ihastelin näkemiäni hetkiä. Sirkuslaisia arkisissa toimissaan. Yhdessä vaunussa nainen pesi pyykkiä, pihalla mies lapioi hevosen lantaa ja joku puisteli vaunun ovelta peittoja.

Sirkuslaisten elämäntavassa on jotain mikä mua viehättää. Kulkurinvereni vetää usein maailmalle ja sirkusseurueen mukana kulkeminen on mielikuvissani jännittävän eksoottista. Sisäisen Peppi Pitkätossuni tekee mieli karata kulkueen mukaan. Hej då! Sula hopsula hej sula hopsansaa!

Uuden kokeminen ja vapauden tunne on varmasti se mikä sirkustyöläisiä viehättää. Elämäntapatyö, jossa työkavereista muodostuu tiivis perhe. Yhteisö, joka elää omanlaistansa "mustalaiselämää". Erilaista ja antoisaa, niin kuvittelen. Mikäli työtä vertaa tavalliseen toimistotyöhön. Sirkuksessa saa kokea aitoja kohtaamisia. Työympäristö on täynnä visualisuutta ja mystiikkaa.

Palaan huomenillalla kameroineni takaisin kentälle tirkistelemään sekä kuuntelemaan posetiivin soitantaa. Ehkä tapaan siellä mystisen sirkustirehtöörin. Tiedättehän sen tyypin, jolla on viikset vahattu ylöspäin kippuralle. Voisin kysyä häneltä, että tulisko musta hyvä klovni? Sellanen valokuvaava klovni. 

Opin tällä viikolla koulussa, että henkilövalokuvauksessa 95% on psykologiaa ja 5% valokuvausta. Klovnin roolissa on varmasti helppo lähestyä kuvattavia lapsia ja miksei myös aikuisia. Punainen irtonenä multa jo löytyy ja merimies pellehattu. Muutoin voin sitten olla oma itseni. Hurraa! Olen selkeästi oikealla opiskelupolulla. Henkilökuvaus on haastavaa ja sillä osa-alueella haluan kehittyä.

Mikä susta tulee isona tai oletko jo kenties unelmiesi ammatissa? Mielelläni kuulisin haaveistasi.

Antoisaa tulevaa viikonloppua ja muistakaa tirkistely(tarkkailu) on usein avartavaa! Sellaista se valokuvauskin on, tirkistelyä linssin läpi :)



Puoliksi britti?

Uusi passinsuojus

Viikko sitten sunnuntaina palasin Englannista Suomeen näihin samoihin aikoihin kun tätä kirjoittelen. Laukkuani odotellessa nappasin kännykällä kuvan Camden Market:lta ostamastani passinsuojuksesta. Tykkään tästä kuvasta erityisesti, sillä se kertoo paljon minusta.

Rakastan lentokentän tunnelmaa. Pyörillä kulkevien matkalaukkujen ääni on mielestäni hurmaava ja sen kuullessani herää kaipuu jonnekkin kauas. Tuttuun tai tuntemattomaan. Ei niin väliä minne lentokoneen siivet kantavat. Lähelle tai kauemmaksi.

Englanti matkakohteena on kuitenkin ollut minulle rakas vuodesta toiseen. Sinne aina palaan ja siellä tunnen olevani kotonani. Kaltaisteni parissa (tätä on vaikea avata, se on jännä tunne sisälläni). Siksi tuo uusi passinsuojus tuottaa selittämätöntä iloa. Melkein tunnen olevani puoliksi britti ja silti sisälläni on juuriaan rakastava suomalainen.

Kuvasta näkyy, että peukun kynnestä on lohjennut kynsilakkaa. Se kuuluu asiaan. Reissuissa pikkuisen rähjääntyy.

Kotona on reissaamisesta huolimatta hyvä olla. Homet sweet home, kuten sanotaan. Menee turhaan energiaa hukkaan, jos haihattelee jotain mikä juuri tällä hetkellä ei ole tavoitettavissa. Ihmisellä on hyvä olla paikka johon palata. Kiva turvapesä, koti. Tällä hetkellä tuntuu siltä. Sitähän ei sitten tiedä mitä ajatusmaailmassani tapahtuu, kun saa käsiini kirjan: Elämäni Nomadina.

Onko sinulla rakkaita matkakohteita tai unelma uudesta asuinpaikasta (kenties jopa maasta)? Jos niin olisi kiva kuulla niistä. Kokemusten jakaminen avartaa myös ajatusmaailmaa. Tykkään itse lähteä lähteä oman turvallisuusalueeni (koti, Suomi)  ulkopuolelle. Ihan vain kehittyäkseni ihmisenä sekä oppiakseni uutta.

Tämän kuva-analyysin innoittamana lähden nyt tekemään huomista koulutehtävää. Yllättäin sekin on kuva-analyysitehtävä. Kivaa  ja innostavaa tekemistä.

Yllätyksellistä ja ihanaa viikkoa siulle!

Dokkari valokuvaajasta

Kuva: Jouko Lehtola



Ystäväni vinkkasi valokuvausaiheisesta dokkarista,
 joka tulee 16.9.12 sunnuntaina Teemalta klo 22:05.

Jouko Lehtola (1963 - 2010) oli kansainvälisesti tunnettu valokuvataiteilija, jonka kuvasarjoissa näyttäytyy elämän ja kauneuden rakastaja sekä vakava yhteiskunnallinen ajattelija. Vahvojen kuviensa kautta Lehtola on tuonut näkyviin yhteiskunnan kääntöpuolta sekä ihmiselämän rosoisuutta, mutta myös luonnon suuruutta sekä sen herkkää kauneutta.

Valossa Jouko Lehtola on Riitta Riihosen ohjaama dokumentti. Elokuvan kertojaäänen kautta katsojalle avautuu taiteilijan sisäinen maailma sekä sairauden pakottama elämästä luopumisen tie kohti valoa.
(Edellinen teksti on kopio teeman sivuilta)

Kovalevy surraamaan!

 Tämä vinksuna muillekkin valokuvaukseen hurahtaneille.

Aikakaudet kohtaavat Verkatehtaalla

Tulevana lauantaina 15.9.12 on mahdollisuus tehdä menneiden aikakausien löytöjä Hämeenlinnassa.

Verkatahdas Vintage-tapahtuma avaa tällöin ovet yleisölle klo 10. Sisäänpääsymaksu on 5 €.

Paikalla on suomen kärkimyyjiä mm. RentoDesing, VintagEija´s, Evergreen Garderobi, Niittyvilla, Fintage, Pajupuro, Kalliokoski Desing, Vintage Gilda, Fast ´n´Loud, Yesterday Once More.

Lisätietoja tapahtumasta löydät tapahtuman Facebook-sivustolta.

Iloa loppuviikkoon ja hyviä löytöjä siulle, mikäli polkusi lauantaina Hämeenlinnaan johtaa.

Klik Klik -kouluun

Koulunpenkille meno alkaa tuntua vatsanpohjassa kivana kutinana. Piti oikein käydä tänään tarkistamassa paikan päällä missä  tuleva opinahjoni Hyvinkäällä sijaitsee. Siinähän se on kuvassa alapuolella. Hyvältä näyttää. Tykkään vanhojen talojen tunnelmasta.

Valokuvausluokat sijaitsevat kellarikerroksessa. Entinen opiskelukaveri ehti jo naamakirjassa kommentoida postaustani ylimmäisen kuvan alapuolelle: "Juku, sä pääset kellariin".

Hih! Joskus on hyvä käydä pohjalla. Sieltä ei ole kuin yksi suunta. Ylöspäin!

Ilolla otan kaiken uuden opin vastaan mitä eteen tulee. Nastaa on saada myös uusia koulukamuja.

Huomenna pakkaan koulureppua valmiiksi ja sujautan sinne muistitikun, jossa on neljä parhainta otostani. Niitä ja muiden tuotoksia sitten ihmetellään yhdessä heti ensimmäisellä viikolla.

Palaan piakkoin taas uusien kuulumisien kera. Käyn tässä välillä hankkimassa penaalin Lontoosta.

Pidä itsestäsi huolta! Bye for now xoxox

Simppelii

Nam!

Kuvassa on simppeli sunnuntaiaamu herkku. Pikkasen kookosöljyä paistinpannulle. Siihen paksu paprikasiivu köllölleen ja keskelle valmiiksi rikottu kanamuna täytteineen. Ne voi valita oman maun mukaan. Unohtamatta suolaa (lempparini on ruususuolaa) ja pippuria.

Paprikassani oli raejuustoa ja herne-maissi-paprika sekoitusta (sulatettuna, ei suoraan pakkasesta koska tällöin tulee liian vetistä) sekä tuoreyrttejä. Hyvä vaihtoehto aamumunakkaalle.

Ilolla,

Carita

Maa elää - Aitoja makuja

Auringon kanssa uuteen aamuun.

Huomenta!

Viikonloppuaamuissa on ihaninta kiireettömyys. Ei tarvitse rientää kello seitsemän aamujunaan ja juosta kaikenmaailman aikataulujen perässä koko päivää. Tänään heräsin auringon kanssa uuteen aamuun ja lähdin koirien kanssa kävelylle rantapuistoon. Siellä köpöteltiin sulassa sovussa Kanadanhanhien, sorsien ja muiden mulle tuntemattomien siivekkäiden kanssa (koirat ei onneksi välitä hätyytellä lintuja, metsästysvietti vähissä). Oltiin olevinamme Maa elää-tapahtuman etkoilla.

   
Puistolenkin jälkeen käytiin ihastelemassa tapahtuman antimia. Matkaan lähti punaposkisia Petteri -omppuja.

Ylläolevia kukkia käyn vielä tänään hankkimassa torilta. Koiran remmien kanssa tavaroiden kuljettaminen kävi monimutkaiseksi. Hyvä syy palata takaisin aamupäiväkaffelle. Kotipiipahduksen aikana tutkailen jokin aika sitten hankkimaani Aidon maun juurilla -kokkauskirjaa. Siitä löytyy monta hyvää perinteistä syyssadonkorjuuajan ruokaohjetta.

Kokkailu on kivaa kun siihen on aikaa ja energiaa. Arjen aikataulujen keskellä sortuu usein puolivalmisteisiin. Onneksi niilläkin pysyy hengissä. Tulevana viikkona oma oravanpyöräni seisoo paikoillaan. Oon onnellinen pätkälomalainen ja nautin syys-kesälomasta. Tiedossa on kokkailua, kirjojen lukua ja matka saarelle. Nyt päivän hommiin ja takaisin torille.

Voi hyvin, kiva kun kävit!