Supercalifragilisticexpialidocious!

Että mitä?

Terve vaan, en minäkään tiedä ihan tarkalleen missä mennään. Tuo Mary Poppinsin kuuluisa lausahdus kuvaa hyvin tällä hetkellä päässäni liikkuvaa syysmyrskyä. Ajatukset kiepovat sinne tänne. Pysähtymättä.

Onneksi aivolohkojen viusalisointi-osastolla on sentään ollut viime viikkoina tuotteliasta toimintaa. Työn alla on nettisivujen suunnittelu. Yksinkertaista, mutta kaunista graafista suunnittelua menneiden aikojen henkeen. Hyvää vastapainoa arkiselle aherrukselle.

Ilo ja onni löytyvät varmasti myös tulevasta matkasta kohden talvea. On otettava järeämmät asenneaseet käyttöön. Olen päättänyt vastaanottaa hissun kissun hitaasti tulevan pimeän vuodenajan. Nautin pitkistä päikkäreistä ja villasukkahetkistä aina kun mahdollista. En hötkyile turhia ja vältän suorittamista. Kuullostaa hyvälle näin kirjoitettuna. Toivottavasti osaan myös käytännössä toteuttaa päätökseni. Tuppaa tuo kalenteri täyttymään menoilla myös viikonloppuisin. Vuosi vuodelta huomaan kuitenkin oppivani uusia toimintatapoja. Toivoa siis on.

Vaihtelin tänään kuulumisia sähköpostitse ystävän kanssa. Kirjoituksensa loppuun hän kiteytti kivasti ajatuksen Nalle Puh:in mietekirjasta:

"Olisi pitänyt arvata", sanoi Ihaa.
Loppujen lopuksi ei ole aihetta valittaa. Minulla on ystäväni. Vasta eilen joku puhui minulle. ja viime viikolla - vai oliko se  edellisellä - Kani törmäsi minuun ja sanoi "Voi harmi!" Se on sitä seuraelämää. Aina sattuu ja tapahtuu.

Kaikesta selviää, pääkopan syysmyrskystä ja pimeästä talvesta. Kiitos ystäville, että olette.

Lämmin halaus!