Päivityksiä 2012

Vuosi 2012 alkaa olla pulkassa. Kiitos tästä vuodesta kaikille täällä blogissani vierailijoille. Toivon tulevasta vuodesta Sinulle antoisaa ja oman näköistä elämää sekä iloisia hetkiä unohtamatta terveenä pysymistä.

Kiteytin oman vuoteni Facebook:in "My year in status" -sovelluksella. Ylhäällä näkyy lopputulos kuvana (sen saa klikkaamalla isommaksi, mikäli teksti ei näy kunnolla). Omat ajatukset kokoon kerättynä pistää hymyilyttämään. Tähänkin vuoteen on on mahtunut ylä- sekä alamäkiä ja paljon henkistä kasvua. Uusia  hyviä aluevaltauksia ja välillä oman pään hakkaamista seinään. Uudisraivaajan luonteen kanssa elonpolku ei aina ole se vaivattomin. Menen kohden uusia ryteikköjä sapeli tanassa. Se on se mun juttu. Innovoiminen, uuden luominen ja kehittäminen. Uusien asioiden kokeminen. Ilolla ja joskus myös ilon kautta.

En odota mitään erityistä ensi vuodeksi. Keskitän ajatukset ja teot asioihin sekä ihmisiin, jotka tuottavat ympärilleen hyvää energiaa. Tällöin elämä kulkee omalla painollaan eteenpäin ja käänteentekeviä polkuja tulee eteen, kun on aika vaihtaa suuntaa. Tällöinkin on itse tehtävä valinta. Mikä on suunta ja uusi määränpää? Mitä jätän taakseni. Kaikkea ei voi ja jaksaa kantaa rinkassa mukana.

Juuri nyt, suunta on hyvä ajatuksentasolla. Käytännön asioiden takkuaminen on vain hidaste. Olen opintiellä valokuvaamisen suhteen. Sen eteen on tehtävä töitä ja olen edelleen kiitollinen pääsystäni Hyvinkään Taidekouluun opiskelemaan valokuvausta. Opiskelukaverit ovat olleet ihania ja kannustavia. Tämän vuoden viimeisen postauksen voikin päättää tuohon kuvassa olevaan lauseeseen:

Rakkaus tekemiseen tulee sydämen pohjasta!

Sillä ohjenuoralla suuntaan ensi vuoteen. Hyvää alkavaa vuotta 2013!

Olet saanut lahjan

Kuva on Pelastakaa Lapset Ry:n sähköisestä kortista.


Hei sinä siellä ruudun takana.

Olet saanut lahjan, joka täyttää lapsen toiveen

Päivä tukiperheessä

Lahjallasi lapsi voi viettää päivän tukiperheensä luona.

Suomessa on noin 17 000 lasta, jotka eivät voi asua omien vanhempiensa luona. Monen perheen hajoaminen voitaisiin välttää, jos perheet saisivat apua ajoissa. Tukiperhetoiminta on yksi tapa auttaa perhettä jo ennen kuin ongelmat ovat kasvaneet niin suuriksi, että lapset joudutaan ottamaan huostaan.

Pelastakaa Lasten tukiperheet auttavat vaikeaan tilanteeseen joutunutta perhettä selviytymään ja jaksamaan vaikeiden aikojen yli. Tukea tarvitsevia perheitä ovat esimerkiksi yksinhuoltajaperheet ja perheet,
 joissa joku perheenjäsenistä on sairastunut vakavasti.

Tukiperheen luona lapsi saa iloita ja nauttia huolettomista hetkistä turvallisessa ympäristössä. Samalla hän saa mahdollisuuden kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Tällä hetkellä 842 lasta jonottaa tukiperhettä elämäänsä.

Joulun sininen rauha,
tähtien helminauha!
Kuusi hangella hohtaa,
mielen jouluun johtaa.

 

Tänä vuonna joulukorttirahat menivät lapsen toiveeseen viettää päivä tukiperheessä.

Anna sinäkin aineeton lahja läheisellesi. 

Leppoisaa joulunaikaa!

Ajatuksia valokuvaamisesta

Opiskelukaverini oli löytänyt mielestäni hyvän ajatelman valokuvaamisessa kehittymisen vaiheista. Ilolla jaa tekstin kaikille "valolla piirtämistä" harrastaville.

Ajatuksia valokuvaamisesta:

"Ensimmäinen vaihe: “Valokuvaaja on keräilijä, jonka mielenkiinnon kohteena ovat kamerat ja objektiivit. Usein hänellä on erinomaiset välineet ja lisätarvikkeet. Hän on valokuvaustarvikeliikkeitten toiveasiakas, sillä hän ei pidä hallussaan samaa kameraa kovinkaan pitkään. Hän palaa aina vaihtamaan sen uusimpaan malliin. Hän ‘kokeilee’ yhtä mittaa kameroita ja objektiiveja, mutta ei koskaan edisty niin paljon, että ryhtysi valokuvaamaan.”

Toinen vaihe: “Valokuvaajan mielenkiinto kohdistuu kuvan laatuun. Hän omistaa hienot välineet ja käyttää niitä myös. Hänen päähuomionsa on kiinnittynyt työn laatuun, ja aihe on sivuseikka. Hän puhuu mielellään rakeista, sävyasteikoista ja herkkyysasteista ja ostaa hartaan kunnioittavasti uusinta hienoraekehitettä, heti kun se... ilmestyy markkinoille. Hän toivoo saavuttavansa sellaisen täydellisyyden, että voi tehdä ‘rakeettoman’ 40×50cm suurennoksen Leica-negatiivistä (pinnakkaisvedos liimattuna sirosti vasempaan alakulmaan)”

Kolmas vaihe: Sisäinen pakko tai vaisto on kohottanut valokuvaajan maalarin tai kirjailijan tasolle. Hänen huomionsa ei kiinnity kameraan, vaan hänelle on tärkeintä kuvaaminen. Voitte nähdä hänen kuvaavan vanhalla kuluneella Leicalla – vuoden 1932 mallia – mutta hänen kuvansa ehkä asetetaan näytteille. Hänen ‘tekniikkansa’ voi usein näyttää epävarmalta, mutta hänen vilpittömyydestään ei voi erehtyä. Jos valokuvaaja todella tietää, mitä hän tahtoo – vaikka ei aina tietäisikään miten sen voisi saavuttaa – löytää hän ahkerasti työskentelemällä oman ilmaisutapansa.

Andreas Feininger – Hyvä valokuvaaja • 1957

(lähde: http://www.bulbbi.com/diary/)

Viileetä

Porvoon Vanhan kaupunginosan kadulta napattu otos

Hrrrrrr! Tulipas tänne blogiin viileetä uudistuneen ilmeen myötä. Veikkaan, että taustakuva menee uusiksi melko pikaisesti. Riittää kun tuolla ulkosalla on kalsaa ja lunta tuiskuaa. Tosin, säätilat ei mua haittaa. Kylmyys vaan hidastaa ja kangistaa hieman menoa näin talviaikaan. Sehän on vain hyvästä. Luonnollista tahdin hidastamista.

Joulun alla meillä kotona poltellaan paljon kynttilöitä ja katsellaan kun parvekkeen lyhdyt valaisevat lähiympäristöä. Viime viikkoina olen opetellut nauttimaan talven tuomasta sisäisestä rauhasta. Tunteesta, ettei aina tarvitse lähteä jonnekkin. Voi vain olla ja nauttia pimeästä ajasta. Rauhoittua ja kuunnella omia ajatuksia. Kysellä itseltään hiljaisuudessa elämää suurempia kysymyksiä.

Jokin aika sitten jouduin kesämökillä lomaillessani  tilanteeseen, jossa konkreettisesti tajusin miten hyvin kaupunkilaisilla on asiat. Hyvin harvoin täällä isolla kirkolla sähköt katkeavat tunneiksi tai päiväkausiksi. Lomani aikana suomen yli pyyhkäisi oikein kunnon lumimyräkkä ja mökillä sähköt katosivat muutamaan otteeseen. Ulkohuussissa käyminen oli  haastavaa. Kylmä viima puhalsi pöntönreiästä ylös niin tehokkaasti, ettei tarvinnut jäädä sinne istuskelemaan ja ihastelemaan maisemia avoinaisesta huussin ovesta. Mua pelotti myös ulkona pimeässä liikkuminen. Pikkuhiljaa siihen kyllä tottui ja tuli jännä, turvallinen olo. Aivan kun olisi kävellyt sellaisessa lasten lelussa, lumihiutalepallon sisällä.

Kaukana valosaasteesta lumimyräkän keskellä tapahtui myös pään sisäinen valaistuminen. Tällä hetkellä en halua kotiin koristukseksi keinotekoisia jouluvaloja tai ylipäätään mitään muovisia bling bling -palloja ympärilleni. Mun tämän hetkisessä mielentilassa aidot koristeet, kynttilänvalo ja kuusenoksien tuoksu tekevät tunnelman riittävän jouluiseksi.

Joulu on mielentila, ei päivämäärä. Otan siis rauhallisesti valmistelut ja nautin hetkistä sekä aidosta läsnäolon meiningistä läheisteni parissa.

Mukavaa joulunalusviikkoa!

Hiljaista ja hämärää

Nappasin kuvan pari vuotta sitten työmatkani varrelta.

Rauhoittava talvipäivän hämäryys, tervetuloa taas myös sinä, tuttu talvinen pimeä. 

- Juhani Aho - 

Leica-kameran historiaa

Tänään Teemalla Design-klassikko sarjassa esitellään Leica-kameran historiaa klo 20:30. Kuohuvalla 1920-luvulla markkinoille tullut Leica-kamera oli ensimmäinen kamera, jonka sai kuljetettua kätevästi mukana tapahtumapaikoille. Siten se mahdollisti uudenlaista uutiskuvajournalismia ja mullisti maailmankuvaa. (ohjelmaseloste-teksti on kopio Yle:n sivulta).

Kierrätys orkesteri

Kaiken kaupallisen jouluhässäkän keskellä tämä videonpätkä pysäyttää. Lasten soittamisen riemu välittyy sydämeen saakka. Miten pienestä ihminen tuleekaan onnelliseksi :) kun kaikkea ei ole saatavilla. Tuon videoklipin pidän mielessä, kun seuraavan kerran tulee "Mä haluun" -olotila. Pysähdyn hetkeksi ja mietin mistä tarve kumpuaa. Hyvää mieltä ja leppoisia joulukuun päiviä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Sotamiehet lämmittelemässä kamiinan äärellä (keskellä pappani)

Itsenäisyyspäivä alkoi juhlavissa tunnelmissa aamulenkillä. Siniristiliput liehuivat kauniisti Fazerin sinistä aamutaivasta vasten. Hymyilin ja kiitin mielessäni isoisiäni rauhasta, jota sain kokea ympärilläni.

Tänään soitan puhelun sotaveteraani Feetulle ja kyselen viimeisimmät kuulumiset. Soitto Hämeenlinnaan vanhuksille herkistää sielunelämän ja tuo mieleen muistoja lapsuudesta. Feetu oli se kiva setä, jota ei tarvinnut pelätä. Hän  myös tykkäsi leikkiä lasten kanssa.

Illan suussa sitten sytytän kaksi kynttilää ikkunalaudalle. Kiitokseksi miehille ja naisille, jotka taistelivat vapautumme puolesta. Tykkään kovasti tästä isänmaallisesta tunteessa. Meillä Suomessa on kaikki oikeastaan ihan hyvin, vaikka välillä tuntuu, että ennen oli paremmin. No, ainakin elämä oli hitaampaa aikoinaan. Vaihtoehtoja oli vähemmän ja kaikkea kun ei kaupan hyllyltä löytynyt niin ihmiset tekivät asioita itse.

Törmäsin tähän ihanaan Isoäidin aikaan -sivustoon viime viikolla ja hurmaannuin. Viehättäviä käsitöitä ja tuulahduksia menneistä ajoista koko sivusto pullollaan. Siellä piipahtaessa tulee rauhallinen olo. Ihan kuin olisi mummolassa käynyt.


Hyvää Itsenäisyyspäivää Siulle! Pidetään lippu korkealla, missä ikinä olemmekin.

The 3 A's of awesome

That living a life that's truly awesome comes down to three things: Attitude, awareness, and authenticity.

                                                                                             -Neil Parischa-

Neil's blog is worth to visit.

Happy December!