Mildred Pierce

Mildred Pierce elokuvajuliste vuodelta 1945
Kuva: Wikipedia sivustolta

Sydämeni sykkii menneille ajoille ja vajaan tunnin hurmostila telkun äärellä on taas kohta käsillä. TV1:ltä voi seurata klo 21 näin tiistai iltaisin James M.Cainin kirjaan perustuva Emmy -palkittu draamasarjaa Mildred Pierce.

Tässä pieni juonimaistiainen TV1:sen sivuilta:

Viisi Emmya kahminut sarja Mildred Pierce vie 1930-luvun Kaliforniaan, jossa lama vie monelta perheeltä kaiken. Nuori Mildred Pierce joutuu ahtaalle, avioliitto petollisen miehen kanssa päätyy eroon ja hän jää yksin kahden tyttärensä kanssa. Yksinhuoltaja joutuu elättämään itsensä jokseenkin häpeällisesti tarjoilijana. Kyvykäs nainen onnistuu kuitenkin etenemään urallaan

Ensimmäinen jakso tuli viime viikolla ulos ja jos sen missasit niin menneet jaksot näkyvät Areenasta.

Kirjasta on tehty elokuvaversio 1945 joka varmasti on katsomisen arvoinen jos sen jostain saa vielä hankittua.

Hienoja visuaalisia elämyksiä taas luvassa. Pukuja ja asusteita sekä autoja! Musiikkia unohtamatta.

Kivaa telkkuiltaa!

Elämäniloa!

Huomenta ja kippis!

Aurinkoinen sunnuntai on edessä ja juuri tässä hetkessä on hyvä olla. Muistelen lämmöllä eilistä aamua Hämeenlinnassa iäkkäiden sukulaisten luona. Kilisteltiin kuohuviinillä isotätini 92- vuotisjuhlia aamiaisella ja iloista uutista jonka sain viime viikolla. Pääsen ensi syksynä opiskelemaan iltaisin valokuvausta. Meikäläiselle sopivaa täsmäkoulutusta. Mahtava tunne kun asia johon on laittanut energiaa viime vuosina nytkähtää eteenpäin. Askel kerrallaan eteenpäin kohti omaa tavoitetta ja unelmia.

Tälläisellä blogikirjoituksella elämän saa tietysti kuullostamaan helpolta ja hauskalta. Mitä se ei todellakaan arkisen aherruksen keskellä ole. Viime viikkoina kevätväsymys on tehnyt arjesta tavallista raskaampaa ja pienetkin vastoinkäymiset ovat tuntuneet jättiläismäisiltä. Onnekseni olen oppinut ja varmaan jo geeneissä perinyt äitini puolelta karjalaisen tavan suhtautua elämään. Ilon kautta eteenpäin. Elämänilo ja optimistisuus kasvuympäristössä on antaneet hyvän alustan "heinälle" kasvaa. Se taipuu välillä tuulessa  vaan ei katkea. On hyvä välillä käydä vähän pohjamudissa ryvettymässä. Pistää elämänarvoja uuteen järjestykseen ja sitten taas nousta jaloilleen. Elämänmakuista menoa. Suolaista ja makeaa sopivassa määrin molempia.

Eilisissä keskusteluissamme vanhusten kanssa pohdittiin muun muassa miten maailma on muuttunut aikojen saatossa. Aito välittäminen on vähentynyt ja tukiverkostot ovat harventuneet perheyhteisöissä. Työ vie enemmän aikaa kun ennen ja vanhukset kuolevat yksinäisinä koteihinsa. Edellämainituista aiheista voi lukea lähes viikoittain lehdistä. Surullista, mutta niin totta.

Moni ystävistäni ja tutuista työskentelee sosiaalialalla vanhusten kanssa. Kunnioitan syvästi tätä ammattikuntaa kuin myös omaishoitajia joita löytyy lähipiiristä. Työ on henkisesti raskasta. Eteen tulee asioita joita on pystyttävä käsittelemään myös omassa päässä. Mitä sitten kun läheinen rakas ei vaikka enää muistakaan kuka sinä olet?

En ole alan asiantuntija mutta maalaisjärkikin sanoo, että jos muistoista ja sanoista ei ole enää iloa on hyvä ottaa ihmistä kädestä kiinni, koskettaa ja halata. Läheisyyttä ei ole maailmassa liikaa. Isotätini kertoi miten iloiseksi hän oli tullut kun espanjasta kotoisin oleva työharjoittelija oli häntä sairaalassa halaillut ja pitänyt kädestä. Toisin kuin hoitaja rajan toiselta puolelta idästä oli pysynyt etäällä. Kulttuurierot ovat suuret ja se pistää miettimään miksi meillä suomessa ollaan mielestäni liian etäisiä.

Lähden tästä nyt rapsuttelemaan läheisvanhustani joka kävelee neljällä tassulla. Mimmi -staffi täyttää toukokuussa 13 vuotta. Virtaa on vielä vaikka kävely on välillä kankeaa. Jokainen hetki ja aamu kun saadaan yhdessä herätä uuteen päivään on ilo. isotätini tuumasi eilen, että on samalla vuosikymmenellä Mimmin kanssa ja samalla tavalla on liikkuminen hidastunut. Keho rapistuu, mutta sielu on vielä nuori. Onneksi huumorintajun ja elämänilon voi säilyttää läpi elämän. Niistä on apua kivikkoisellakin elämäntaipaleella.

Mimmiä nukuttaa. Unikaverit kuvassa: Bad Pahis Orava ja Pupu.

Nautitaan pienistä ilon hetkistä, halitaan ja rapsutellaan toisiamme! Voi hyvin!

Hiiohoi!

Itämeren eteläpuolella tapahtuu. Vanhan kaupungin kupeessa Baltika-korttelissa järjestetään kuudennen kerran Vintage Tallinn -tapahtuma lauantaina 5.5 klo 12-18. Kävin viime syksynä ensimmäisen kerran tapahtumassa ja suosittelen lämpimästi. Tapahtumassa voi myös myydä omia tuotteitaan varaamalla pöydän ennakkoon.

Nyt onkin aika putsata talvivaatteet pois ja luopua turhakkeista kirpputorilla. Kevät kaappeihin ja aurinko ajatuksiin!

"Enemmän funkista, Reino!"

Harmaa lauantaipäivä vierähti eilen Helsingissä kuin siivillä. Tavattiin ystävien kanssa iltapäivästä Sofiankatu 4:ssa jota ennen kukin meistä oli toimittanut pääkaupungissa omia menojaan. Yhteinen rakkautemme menneisiin aikoihin ja Suomi-elokuviin sai meidät valitsemaan retkikohteeksi Helsingin Kaupungimuseon "Enemmän funkista, Reino!" -näyttelyn. Pääsimme tutustumaan 1930-60 -luvuilla valmistettujen elokuvien historiaan sekä vaihtamaan keskenämme naisellisia pukeutumisvinkkejä.

Kuvassa Vintage -asiantuntija Erika.

Näyttelyn mustavalkokuvat ovat pysäyttäviä.
 Innostuin kuvailemaan niitä taskupokkarilla.

Paperinukeilla on myös mahdollisuus leikkiä ja vaihdella asusteita nukeille.

Suomen suosituimmat verhot löytyvät Suomen Filmiteollisuus Oy:n lavastemateriaalivarastosta jonne ne hankittiin 1940 -luvulla. Sieltä ne päätyivät lukuisiin elokuviin. Kankaan hillitty väritys ja kuviointi sopivat monenlaisiin interiööreihin.

Kiitos ihanasta elämyksellisestä seurasta tyylikkäille ystävilleni.

"Enemmän funkista, Reino!" – Design Helsinki-elokuvissa
Sofiankatu 4

Auki 15.2.2012–13.1.2013

ma–pe klo 9–17, to klo 9–19, la–su klo 11–17

VAPAA PÄÄSY

I eats me spinach

 I'm Popeye the Sailor Man / Popeye the Sailor Man / I'm strong to the finich, cause I eats me spinach
-Popeye- (song)


Pääsiäisen jälkeisen herkuttelun jälkeen on arkiruoat edessä ja ARKI. Juuri tällä hetkellä ottaa kovin voimille pitkien pyhien jälkeen työelämään ja normirytmiin sopeutuminen. Koko päivän olen yrittänyt tunkea ajatuksiini iloisia asioita. Positiivisuus on välillä kovin työlästä. Helpompi olisi istua oman sermin takana naama nutturalla ja heittää naapurille piikkejä. Se ei vaan oikein luonnistu meikäläiseltä. Teen töitä luurit korvilla ja haaveilen. Muun muassa siitä ensimmäisestä kesäaamusta kun kävelen töihin ja puiston nurmikko on vasta leikattu. Ah, sitä tuoksua.
Tunnen sen jo nenässäni.


Kyllä tämä tästä. Aurinko paistaa ulkona. Kivaa tynkäviikkoa työskenteleville ja muille myös iloa!

Kyöpelinvuoren keittiöstä

Good Friday and better days ahead!

Have fun Easter egg hunting and hanging out with family & friends!

Kippis Kyöpelinvuorelta!
Easter Cheers!

Hurraa! Tänään ei tarvinnut lennähtää luudalla pakoon Kyöpelinvuoren keittiöstä. Kokkailut meni niinkuin Strömsössä ja olen ylpeä itsestäni. Taikasana onnistumiselle taitaa olla AIKA jota on ollut riittämiin tänä perjantaina. Ruoanlaitto on mukavaa silloin kun siihen oikeasti keskityn ja saan kokea onnistumisen tunteen. Toinen hurraa! Olen näet viime aikoina onnistunut polttamaan jopa kanamunan paistinpannuun kiinni.

Tänään oli ihanan erilaista keittiössä.Viime päivien kiireiden vuoksi valmismikroruoat alkoivat tympimään. Mikroaaltouuni on mielestäni vaarallinen ja kerran jo onnistuin siitä luopumaan. Tosin vekotin palasi parin kuukaden eron jälkeen keittiöön. Nolottaa myöntää olevansa niin kiireinen että tarvitsee mikroaaltouunia. Sillä ei gourmet -tason ruokia valmisteta.

Pitkäperjantain kunniaksi herkuteltiin (itse marinoidulla) grillatulla lampaan sisäfileellä, valkosipuliperunoilla ja linssilisäkkeellä .Sillä ei ole oikeastaan nimeä, joten sellaista saa ehdottaa. Mikäli mieleen jotain putkahtaa.

Linssihässäkkä lehdellä

"Hässäkää" valmistettiin aikoinaan TV:n -kokkausohjelmassa. Alkuperäistä reseptiä olen mukaillut oman maun mukaan. En ole superkokki ja tämä ei ole ruokablogi joten resepti boheemilla-asenteella sekä rakkaudesta ruokaan menee näin:

Vihreitä linssejä keitetään tarpeen mukaan
Sekaan pilkotaan punasipulia (pieniä paloja)
Loraus oliiviöljyä
Mustapippuria rouhittuna
Puolikkaan sitruunan mehu
Tuoretta minttua pilkottuna
Fetajuuston palasia (lisätään joukkoon kun linssit ovat jäähtyneet)

Kaikki sekoitetaan iloisesti keskenään ja laitetaan viileään jäähtymään.

Ruokaa tehdessä nautiskelin PUNAviiniä (Ohos!). Yleensä olen valkoviinin ystävä.
Punaisen lihan kanssa sopii mielestäni parhaiten punkku. Silleen se vaan menee.

Jälkiruoaksi oli muiden äitien valmistamaa Pashaa. Hyvien makuelämysten päivä on takana.

Elämästä pitää nauttia!

Herkullista ja iloista Pääsiäisen aikaa myös Sinulle!

Ukon päivänä

Tänään lähetän halauksia pilvenreunalle rakkaalle läheiselle joka poistui keskuudestamme 29 vuotta sitten ikäisenäni. Vuosia on kulunut mutta sydämessäni ja ajatuksissani on aina erikoispaikka hänelle.

"Jos näkisin yhden kevään,
kuiskasi hiljaa hän.
Jos näkisin vielä kerran
puutarhan heräävän.

Näkisin lumikellot,
krookukset, tulppaanit,
... tuntisin kuinka jälleen
tuoksuvat narsissit.

Näkisin jostain kaukaa
peipposten saapuvan,
kuulisin kiurun laulun,
purojen kuohunnan.

Jos näkisin yhden kevään,
vuokkojen kauneuden.
Sitten hän silmänsä sulki
ja nähdä sai kaiken sen."

(Anna-Mari Kaskinen)

Helsinki Vintage 4/12

Viime aikoina olen pyrkinyt noudattaamaan arkielämässä enenevässä määrin uudenlaista ajatusta: "Kun ei odota mitään. Yllättyy iloisesti." Matkoilla tuo motto on jo toiminut kiitettävästi. Uuteen matkakohteeseen saapuessa osaan ottaa vastaan kaiken uuden ilman ennakko-odotuksia. Silloin yleensä eteen tupsahtaa kivoja tapahtumia ja yhteensattumia.

Tänään yllätin itseni iloisesti käymällä ensimmäistä kertaa Kaapelitehtaan Merihallin Helsinki Vintage -tapahtumassa. Siellä oli niin hauskaa että menen varmasti uudestaan. Tällä kertaa olin laiska ottamaan kuvia sillä aika meni myyntikojuja kierrellessä, sosialisoidessa ja hyvän musiikin parissa.

Tapahtuman musiikista vastasi Million Dollar Tones.

Kivoja kylttejä löytyi urbaanin perinnerakentamisen erikoistarvikeliikkeen Smyygi:n myyntipöydältä.

Helsinkiläinen Pinkki Paplari -kampaamo oli näyttävästi edustettuna.

Forssalaisessa Nukkekoti ja Lelu osto- ja myyntiliikkeessä kannaattaa käydä tulevana kesänä retkellä. Heidän osastolla oli paljon kaikkea jännää. Kuvassa näkyvä Tapiovaaran ruokailuryhmä on tällä hetkellä heillä myynnissä.

Tässä vielä muutama liike joita bongasin ja suosittelen:

Boutique Minnie (Turku)
T:mi Hippapuvusta hankin itselleni ihanan smaragdin vihreän turbaanipannan jota voi käyttää kevätpäähineenä. (Turku)
Rimleene Vintage (Puumalassa)
Vanhan tavaran keidas (Helsinki)
Alles Gute (avaa pian Sauvossa)
Heillä ei ole vielä nettisivuja. Yhteystiedot: Järvenkyläntie 844, 21570 Sauvo. allesgutevintage@gmail.com

Liike on retro-ja varastomyymälä. Tavaraa löytyy 1800 -luvulta 1970-luvulle.

Olipa kiva sunnuntai. Toivon että näistä linkeistä ja vinkeistä on myös iloa muille.

Ihanaa keväistä viikon alkua kaikille!

Ps. Ensi viikonloppuna Turussa on:

RETROTORI & BRUNSSI / RETRO MARKET & BRUNCH
joka toinen sunnuntai
25.3. - 8.4. - 22.4. - 6.5. - 20.5.
klo 9-16, brunssi tarjoillaan klo 14 asti
Kärsämäentie 35 A-porras Turku, Lounasravintola KahviTellan tiloissa
.
Vapaa sisäänpääsy. Brunssi 9.50 €

(Alla oleva teksti on kopio tapahtuman Facebook-sivustolta)

Every other Sunday from 9 to 4 pm, starting February 12th and continuing till May 20th.
Address Kärsämäentie 35 A Turku, Lunch cafeteria KahviTella.

Welcome for a shopping day to the Retro Market in former Hellas Factory’s canteen. You can start the day by enjoying a tasty brunch in the canteen. Our selections include vintage treasures from the past, retro-styled products and new design made from recycled materials – come and find your own treasures, something to wear or to decorate home with. Recycling is the main theme in Retro Market and its’ products.