Vieressäni höyryää kupillinen kaakaota, jonka sekaan lorautin reippaanlaisesti rommia. "Mukamas" lääkkeeksi sillä minulla on olevinaan flunssa. Pöh.
Sellainen kituuttava ja kolottava olotila, mutta ei mitään muuta järkevää flunssaan viittaavaa näkyvää tai kuuluva oiretta. Köhinää tai vastaavaa niiskutusta. Muutoin kuin satunnainen Atshii-aivastus. Sellaista se on välillä.
Puolitokkurassa läpi haahuillun työviikon jälkeen olen rommikaakaoni ja sohvaillan totisesti ansainnut. Kaakaon kyytipojaksi olen nappaillut raakaa valkosipulia. Nami. Tämä oiva luonnonapteekin lääkitys alkavaan flunssaan on parasta ja mielellään raakana nautittuna. Riittävää lepoa unohtamatta.
Nautitaan raakana on myös Henkka Hyppösen uunituoreen
kirjan kannessa komeileva nimi. Tahdon sen lukea ja kiirehdin varaamaan opuksen paikallisesta kirjastosta. Olen neljäntenä lainausjonossa. Uskon odotuksen palkitsevan vaikka kirja esittelyjen jälkeen muistuttaakin ajatusmaailmaltaan äskettäin lukemaani
Havahtuminen-kirjaa.
Tässä pieni esittely Hyppösen kirjasta Kustannusosakeyhtiö Tammen sivuilta:
Itse asiassa elämäsi on monilta osin enemmän tositapahtumiin perustuvaa fiktiota kuin faktaa. Havainnoit maailmaa paitsi aistien myös oletusten ja muistojen kautta, välttelet mielipahaa jopa tietämättäsi ja olet ajatustesi vietävänä. Et ole läsnä.
Samanoloinen esittely löytyy Havahtuminen-kirjasta. Ote on
Hidasta elämää-sivustolta:
”Jotkut meistä havahtuvat kohdatessaan elämän kovat tosiasiat. Kärsimme niin paljon, että heräämme. Mutta ihmiset törmäilevät jatkuvasti elämästään. He kävelevät unissaan. He eivät herää koskaan. Heidän mieleensä ei koskaan juolahda, että saattaisi olla olemassa toinenkin tie. Se on traagista.”
Molemmissa kirjoissa korostetaan läsnäoloa elämässä ja kehotetaan heräämään näkemään asiat tiedostaen.
Tällä viikolla Hyppönen avasi Ylen Puoli seitsemän-ohjelmassa omaa ideologiaansa. Hän haluaa korostaa, että kyseessä ei ole elämäntaito-opas paremminkin opas havahtumiseen. Näkemään asiat sellaisina kun ne ovat . Ohos, haiskahtaa siltä, että Hyppönen on lukenut Anthony De Mellon kirjan. Ja miksikäs ei. Kaikki hyvät ideat on tehty varastettaviksi. Näin olen kuullut sanottavan.
Ohjelmasta jäi kivasti mieleeni Hyppösen elämänviisaus: Jos ei nyt, niin milloin sitten? Se sopii erinomaisesti ohjenuoraksi moneen arkiseen asiaan.
Sitä aion itse soveltaa. Heti.
Keittiössä odottaa ruoanlaiton jäljiltä tiskit. Jos en siivoa nyt niin milloin sitten?
NYT!
Moikka ensi kertaan :)
